Suomi oli maailman ykkösmaa PISA-tutkimuksessa vuosia, mutta ei ole enää. Joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea eikä kirjoittaa riittävän hyvin! Nuorten koulutustaso ja osaamistaso ovat laskeneet noin 10 vuoden ajan. Helsingin yliopistossa madalletaan opintovaatimuksia, jotta opiskelijat saadaan valmistumaan kandidaateiksi ja maistereiksi.
Nämä tiedot ovat Suomesta, siis Suomesta, joka on ylpeillyt korkealla koulutuksella ja osaamisella. Joutuukin kysymään, miten on mahdollista, että maailman ehkä parhaiten koulutetut opettajat eivät osaa opettaa poikia yhdeksänvuotisen peruskoulun aikana niin, että he oppisivat lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla?
Minä en usko, että kysymys on opettajien ammattitaidosta. Syyt ovat ihan muualla. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen totesi viime syksynä, että eräillä pojilla on asenneongelma. Nousi hirveä huuto, minkä seurauksena Luukkainen otti sanojaan takaisin. Ehkä olisi mieluimmin kannattanut jatkaa keskustelua, koska ongelma on todellinen eikä se kieltämällä tai somehuudolla korjaannu.
Aleksi Kalenius on selvittänyt suomalaisten koulutus- ja osaamistasoa, mihin myös Talouspolitiikan arviointineuvosto otti kantaa viime viikolla. Vähän yli 40-vuotiaat ovat Suomen koulutetuimmat ikäluokat. Nuoremmilla koulutustaso on laskenut. Kalenius toteaa tilastoihin tukeutuen, että koulutustason ohella myös osaamistaso on laskenut ainakin 10 vuotta. Tilanne on hätkähdyttävä, koska tilanne on tähän asti ollut Suomessa se, että tulevat sukupolvet ovat aina edeltäjiään koulutetumpia. Näin ei ole enää.
Väestön hyvää koulutusta on pidetty Snellmanista lähtien Suomen ainoana todellisena vahvuutena. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Suomi on pudonnut muiden länsivaltojen kyydistä koulutustasossa, ja ero kasvaa koko ajan. Millä aiomme menestyä, jos emme osaamisella?
Pitäisikö asiasta olla huolissaan? Pitäisi ja paljon. Meille nykysuomalaisille tyypillinen vastaus tilanteeseen on, että lisää rahaa koulutukseen ja lisää opiskeluvuosia. Lisärahaa tarvitaankin, mutta se ei taida olla kuitenkaan paras avain asiaan. Lisävuosi koulunpenkillä ei taida paljon parantaa poikien luku- ja kirjoitustaitoa. Suomi käyttää jo nyt riittävästi rahaa koulutukseen, jotta sen avulla saavutetaan hyvät tulokset. Miten ne saavutettiin 15–20 vuotta sitten, kun rahaa käytettiin vähemmän?
Ratkaisua pitää etsiä asenteista ja motivaatiosta. Suomalaisilla on ollut poikkeuksellisen korkea halu käydä koulua, oppia ja edetä näin elämässä. Tällainen asenne on miedontunut viime vuosina. Nuoria ei koulunkäynti enää samalla tavalla motivoi kuin aikaisemmin. Liian paljon on myös koteja, joissa ei kannusteta ahkeraan opiskeluun.
Suomessa pitäisi istua joukolla alas etsimään todellisia juurisyitä tilanteeseen, eikä esittää vain helppoja ratkaisuja, kuten lisää rahaa ja lisää opiskeluvuosia. Yksin niillä tätä kehityssuuntaa ei katkaista. Tarvitaan monenlaisia, yhtäaikaisia toimia.
Aaro Harju
Kansalaisyhteiskunnan verkkolehti
Tämä on Kansalaisyhteiskunnan verkkolehden 31.1.2018 pääkirjoitus.
Lue koko verkkolehti Kansalaisyhteiskunta.fi-sivustolla.
Tilaa verkkolehti sähköpostiisi.
