Useimmat järjestöt laativat määrävuosin huolella strategian, joka viitoittaa järjestön toimintaa tulevat vuodet. Onko strategian laatiminen turhaa? Lukeeko strategiaa kukaan sen laatimisen jälkeen? Tästä käydään aika ajoin aiheellista keskustelua, koska liian usein strategia-asiakirja pölyttyy tietokoneen kovalevyllä ilman, että se todellisesti ohjaa järjestön vuosittaista toimintaa. Erityisesti näin on paikallisyhdistysten kohdalla.
Strategia on hyvä paperi silloin, kun toiminta rakennetaan sen varaan. Usein olennaisempi on vielä itse strategiaprosessi, koska sen aikana järjestössä paneudutaan miettimään toiminnan tarkoitusta ja suuntaa. Se tekee aina hyvää. Prosessin aikana tulee vastattua kysymykseen, miksi olemme olemassa, mihin pyrimme ja millä keinoilla pääsemme asettamiimme päämääriin.
Strategian merkitys korostuu silloin, kun järjestössä halutaan kulkea kaikilla organisaatiotasoilla samaan suuntaan. Yhdensuuntainen toiminta antaa työlle voimaa ja parantaa työn tuloksellisuutta. Jos toiminta on vielä yhtäjalkaista, onnistumista on vaikea estää.
Useamman vuoden tarpeisiin laaditun strategia-asiakirjan ongelmana on nykyisin herkästi se, että se ei kestä ajan hammasta. Toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Järjestöiltä vaaditaan dynaamisuutta, elastisuutta ja muutosherkkyyttä. Laadittu strategiapaperi vanhenee käsiin, jolloin sitä ei voi edes käyttää toiminnan suunnittelun tukena.
Vaihtoehtoinen tapa laatia strategia
Strategia-asiakirjan ongelmana on usein myös se, että siinä menevät herkästi sekaisin järjestön kivijalka-asiat sekä lähivuosien tavoitteet. Jos järjestö laatii strategian, järkevää voisi olla jakaa se kahdeksi eri projektiksi. Toinen olisi esimerkiksi 10 vuoden välein toteutettava prosessi, jossa paalutetaan järjestön perusta. Tämä työ tehtäisiin perusteellisesti koko järjestön voimin. Laadittavaan asiakirjaan kuuluisivat aate/arvot, perustarkoitus, iso visio sekä toiminnan ydintavoitteet.
Toinen projekti olisi järjestön lähivuosien tulevaisuuspaperin laadinta. Siihen kirjattaisiin ajankohtaiset muutoksen merkit sekä sovittaisiin muutoksen suunta; mikä on päämäärä ja tavoite, mitä kohti mennään, mitkä ovat suuntaviivat, joiden mukaan toimintaa kehitetään, ja millä resurssoinnilla tavoitteet aiotaan saavuttaa. Tämä paperi olisi perusasiakirjan ohella vuosisuunnittelun pohjana.
Toimiiko strategia vai kirjoitetaanko tarina?
Täysin toisenlainen tapa ajatella asiaa on unohtaa koko strategiatyö ja kirjoittaa järjestölle tarina, joka innoittaisi jäseniä ja vapaaehtoisia toimimaan. Tarinassa voisi olla unelma, jota tavoitellaan. Siinä olisi näky, jota kohti kuljettaisiin. Siinä olisivat säikeet, jotka antaisivat kuljettavalle matkalle kompassit. Kaikki muu jätettäisiin vuosisuunnittelun asiaksi.
Ainakin tämä olisi uudenlainen tapa toteuttaa strategiaprosessi. Tarina voisi olla myös paljon luetumpi kuin strategiapaperi. Näin se vaikuttaisi todellisesti järjestön toimintaan. Myös paikallistason toimijat voisi saada tarttumaan tarinapaperiin, jolloin se ohjaisi koko järjestön toimintaa halutulla tavalla.
Putoaako järjestö korkealta, jos se kokeilee täysin uudenlaista tapaa linjata tulevaisuutta? Kokemukseen perustuen sanoisin, että ei putoa.
Aaro Harju
Kansalaisyhteiskunnan verkkolehti
Tämä on Kansalaisyhteiskunnan verkkolehden 5.3.2018 pääkirjoitus.
