140 pääkirjoitusta ja vajaa 300 muuta kirjoitusta. Tässä on kansalaisyhteiskunnan verkkolehden saldo 14 viime vuoden ajalta. Kansalaisfoorumi on julkaisut lehteä osana kansalaisyhteiskunta.fi-sivustoa. Minun osaltani tämä on viimeinen lehden numero. Matka verkkolehden kanssa on ollut innostava ja mielenkiintoinen.
Olen voinut käsitellä artikkeleissa niitä teemoja, jotka ovat olleet mielenkiintoni kohteena ja lähellä sydäntäni. Lukijapalaute, sen verran kuin sitä kirjoittajat Suomessa saavat, on innostanut jatkamaan näin kauan.
Lehden numeroissa on tarkasteltu lavealla pensselillä suomalaista kansalaisyhteiskuntaa, sen moni-ilmeisyyttä ja merkittävyyttä. Päähuomio on ollut kansalais- ja järjestötoiminnassa, joka muodostaa kansalaisyhteiskuntatoimintojen ytimen. Järjestötoiminnan nykytila ja sen haasteet, järjestötoiminnan kehittäminen ja järjestöllinen johtaminen ovat olleet useimpien kirjoitusten aiheena. Näin siksi, että lehden lukijat ovat pääosin järjestötyön ammattilaisia. Spontaani, järjestäytymätön kansalaistoiminta on ollut myös esillä, mutta vähemmän.
Vapaaehtoistyöstä on kirjoitettu useita juttuja. Suomalaisten ovat vapaaehtoistyökansaa ja vapaaehtoistyön inhimillinen, sosiaalinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen arvo on mittaamattoman suuri tässä yhteiskunnassa. Ilman vapaaehtoistyötä järjestöt eivät toimisi, moni palvelu jäisi puuttumaan ja moni yhteisö olisi tapahtumaköyhempi. Kansalais- ja järjestötoiminnan sekä vapaaehtoistyön avulla on rakennettu ja ylläpidetty yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja sosiaalista pääoma. Nämä kaikki ovat hyvän elämän ja todellisen hyvinvoinnin avaintekijöitä ja perusasioita sille, että Suomi on kaikissa kansainvälisissä mittauksissa hyvä maa elää ja tehdä työtä.
Kansalaisyhteiskunta ymmärrettiin kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen areenana jo antiikin Kreikassa. Siksi demokratia, osallistuminen ja vaikuttaminen ovat olleet runsaasti esille lehden kirjoituksissa. Ilman toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ei ole todellista demokratiaa, ja ilman demokratiaa kansalaisyhteiskunta ei voi kukoistaa. Symbioosi on peruuttamaton.
Vapaa sivistystyö ja non-formaali oppiminen ovat osa suomalaista kansalaisyhteiskuntakokonaisuutta. Vapaan sivistystyön oppilaitosten, erityisesti opintokeskusten ja kansanopistojen, kautta on koulutettu järjestötoimijoita yli 100 vuoden ajan.
Sosiaalinen media on nykyisin olennainen osa uudenlaista kansalaisyhteiskuntaa, koska se perustuu ihmisten vapaaehtoiseen osallistumiseen ja toimii virallisten rakenteiden ulkopuolella. Vuorovaikutus, uudenlainen virtuaalinen yhteisöllisyys sekä tiedon tuottaminen ja vapaa levittäminen ovat monipuolistuneet ja moninkertaistuneet sosiaalisen median avulla. Se on helpottanut ja rikastuttanut myös kansalaistoimintaa ja järjestöllistä tekemistä.
Edellä mainittujen teemojen lisäksi syötiksi on kirjoitettu muuta juttu myös kansalaisyhteiskunnan olemuksesta ja tilasta eri puolilla maailmaa. Jutut ovat toivottavasti avartaneet näkemystämme siitä, että kansalaisyhteiskunta toimii kaikkialla maailmassa, mutta sen toimintaedellytykset eivät ole aivan samanlaiset kuin Suomessa.
Minä kiitän kaikkia teitä lukijoita yhteisestä 14 vuoden matkasta. Olen nauttinut näiden pääkirjoitusten ja muiden kirjoitusten kirjoittamisesta. Kiitos myös niille, jotka ovat kirjoittaneet vuosien varrella artikkeleita tähän lehteen. Hyvää työtoveria Riitta Liskiä kiitän lehden ja verkkosivuston ylläpidosta kaikkien näiden vuosien aikana.
Matka kansalaisyhteiskunnan kiinnostavassa maailmassa jatkuu, mutta toisilla areenoilla, kun siirryn ammattilaisesta harrastajaksi. Kiittäen
Aaro Harju
Kansalaisyhteiskunnan verkkolehti
Tämä on Kansalaisyhteiskunnan verkkolehden 11.12.2018 pääkirjoitus.
