Demokraattisessa yhteiskunnassa kaikilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon. Muodollisesti mahdollisuudet ovatkin samanlaiset. Kuitenkaan osallistuminen ja vaikuttaminen eivät jakaannu tasan ihmisryhmien kesken.
Terveemmät, vauraammat ja koulutetummat ovat heikommin pärjääviä aktiivisempia politiikassa. Työelämän ulkopuolella olevat äänestävät selvästi harvemmin kuin muut. Ja huolestuttavaa on, että monet nuorista eivät pidä koko demokratiaa kovinkaan tärkeänä.
Osallistumattomuus on omiaan johtamaan siihen, että haavoittuvassa asemassa olevien ääni kuuluu heikosti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Samalla myös kansalaisten sosiaalinen etäisyys kasvaa, ja he pystyvät yhä vähemmän käymään rakentavaa keskustelua keskenään. Tämä vahvistaa empatiakuilua ja solidaarisuusvajetta, joissa heikompien nähdään olevan itse syyllisiä omiin ongelmiinsa, eikä muiden auttamista pidetä perusteltuna. Erot osallistumisessa voivat johtaa eriarvoistaviin päätöksiin, jotka voivat aiheuttaa edelleen pahenevaa eriarvoisuutta.
Osattomuus kärjistää ongelmia
Väestötutkimuksissa on huomattu, että erot osallistumisessa ja osallisuuden kokemisessa käyvät paljolti yksiin. Osallisuuden kokemukseen pureutuvalla osallisuusindikaattorilla mitattu osallisuus on usein alhaisempaa työttömyydestä, köyhyydestä ja terveys- tai mielenterveysongelmista kärsivillä, kuin niillä, jotka eivät vastaavista ongelmista kärsi. Yksinelävien osallisuus on myös vähäisempää kuin perheellisten. Nuorilla esimerkiksi koulukiusaaminen tai kiusatuksi joutuminen yhdistyvät vähäiseen osallisuuden kokemukseen.
Osallisuus on sitä, että ihminen kokee olevansa mukana ympäröivän yhteisön elämänmenossa. Osallinen ihminen pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä ja elinympäristöönsä. Hänellä on hyvinvointia tukevia suhteita muihin, ja hän kokee merkityksellisyyttä eli pitää elämäänsä ja tekemisiään arvokkaina. Osallisuus merkitsee myös sitä, että ympäristö koetaan ennustettavana ja ymmärrettävänä.
Omaa hyvinvointia ei edistetä ilman uskoa omiin toimintamahdollisuuksiin.
Kokemus osattomuudesta kärjistää ongelmia. Omaa hyvinvointia ei edistetä ilman uskoa omiin toimintamahdollisuuksiin. Vaiennetut ryhmät jäävät usein tappiolle väittelyissä yhteiskunnallisten resurssien jaosta. Eikä sosiaalisessa mediassa vellova vihapuhekaan kerro uskosta kanssaihmisten hyväntahtoisuuteen.
Osallisuus vaikuttaa myös turvallisuuteen ja vakauteen. Esimerkiksi luottamus julkisiin instituutioihin on edellytys sille, että koronapandemian kaltaisiin uhkiin voidaan reagoida tehokkaasti. Suomi on korkean luottamuksen maa, mutta myös meillä on ilmassa huolestuttavia merkkejä. Luottamus on laskusuunnassa, ja se on keskimäärin matalammalla tasolla heikoimmin toimeentulevilla, syrjemmässä asuvilla ja vähemmän koulutetuilla. Suomalaiset myös uskovat vaikutusmahdollisuuksiinsa vähemmän, kuin mitä korkea luottamustaso antaisi olettaa.
Osallisuuden edistämiseen on herätty
Kuluneen vuosikymmenen aikana osallisuudesta on tullut tärkeä poliittinen tavoite, ja sitä edistetään moninaisin toimin. Viimeisimmällä Euroopan sosiaalirahaston rahoituskaudella on toteutettu lähes 500 järjestöjen, oppilaitosten ja kuntien hanketta, jotka tukevat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osallisuutta. Niihin on osallistunut kymmeniätuhansia henkilöitä – enemmistö työelämästä syrjässä olevia. Myös STEA rahoittaa järjestöjen osallisuutta edistävää toimintaa.
Osallisuutta edistetään lisäämällä haavoittuvassa asemassa olevien toimintamahdollisuuksia ja tunnetta kuulumisesta yhteiskuntaan. Hankkeissa on kehitetty esimerkiksi käytäntöjä, joilla asiakkaat voivat vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, joilla elämänhallintaa tuetaan luovin ja luontolähtöisin menetelmin tai jotka antavat valmiuksia työnhakuun tai koulutukseen hakeutumiseen.
Osallisuustyöhön kaivattaisiin kuitenkin lisää innovaatioita, joilla erilaisista taustoista tulevat ihmiset saadaan kohtaamaan ja ymmärtämään toistensa elämää. Kaivataan myös ratkaisuja, joilla lisätään nuorten vaikuttamistaitoja ja uskoa demokratiaan tai haavoittuvassa asemassa olevien mahdollisuuksia vaikuttaa elinympäristöönsä. Näin voidaan kenties lieventää yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja. Myös osallisuustyön vaikuttavuudesta kaivataan lisää tietoa.
Marko Nousiainen
erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke – Sokra
KANSALAISYHTEISKUNNAN VERKKOLEHTI 6/2021
Tämä juttu on julkaistu Kansalaisyhteiskunnan verkkolehdessä 6/2021. Lue myös lehden muut artikkelit Kansalaisyhteiskunta.fi-sivustolla:
- Älypuhelin ei ole luksustuote – Yhteys on osallisuuden edellytys
- Osallisuus on teatteriharrastuksen ytimissä
- Onko arviointiosaaminen yksi järjestöjen olemassaolon tae?
Kansalaisyhteiskunnan verkkolehti sisältää artikkeleita, jotka auttavat järjestötoimijoita kehittämään järjestönsä toimintaa ja nostavat esiin laajemmin ajankohtaisia kansalais- ja järjestötoiminnan teemoja.
