Kaupungistuminen haastaa kansalaisyhteiskunnan

Amerikkalainen tutkija Bruce Katz totesi Helsingissä käydessään, että ”elämme kaupunkien vuosisataa”. Kaupunkien vallan kasvaminen johtuu Katzin mukaan ongelmien muuttumisesta. 2000-luvun haasteet ovat globaaleja. Nationalistiseen ja lyhytnäköiseen omanedun­tavoitteluun perustuvat kansallisvaltiot eivät näytä pystyvän vastaamaan niihin, näkee Katz.

Onko ympyrä sulkeutumassa? Länsimainen sivistys kehittyi Kreikan kaupunkivaltioissa. Palaammeko takaisin ”kaupunkivaltioiden” aikaan, jolloin metropolit ovat sivistyksen, kulttuurin, tuotannon ja politiikan keskuksia. Näin voi käydä. Yhtä hyvin voi käydä niin, että sotien tai ympäristökatastrofien seurauksena valtiot voimistuvat uudelleen. Ulkoista uhkaa tai suuria luonnonmullistuksia vastaan valtio on vahvempi toimija armeijansa ja koko valtakunnan resurssiensa ansiosta. Mutta jos rauhaisa kehitys jatkuu, kaupunkien valta, voima ja merkittävyys kasvavat.

Näin käy myös Suomessa, vaikka eräät yrittävätkin estää tai ainakin hillitä kaupunkien kasvua ja voimistumista. Kehitys on kuitenkin väistämätön, joten vastustamisella voi vain hidastaa kehitystä. Kaupungistuminen on tämän ajan trendi. Ensi vuosituhannella ovat varmaan uudet trendit.

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ytimen muodostavat yhdistykset ja järjestöt. Ne ovat levittäytyneet tasaisesti koko maan alueelle, niemiin ja notkelmiin, kylänraiteille ja asfalttikujille. Tämä on ollut yksi selitys sille, että meillä on niin tiheä yhdistysverkosto. Samalla erilaiset ihmiset ovat päässeet sukuun ja säätyyn katsomatta mukaan kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan. Yhdistykset ovat olleet yksi taustalla vaikuttava tekijä siihen, että suomalainen yhteiskunta on ollut kansainvälisesti arvioiden tasa-arvoinen.

Väestön ja ennen muuta lasten, nuorten ja keski-ikäisten väheneminen maaseudulla harventaa luonnonlain voimalla yhdistysverkkoa. Ihmisiä ei ole tarpeeksi pyörittämään kaikkia niitä yhdistyksiä, joita tällä hetkellä toimii harvaan asutulla maaseudulla. Toimintoja yhdistetään muutaman yhdistyksen alle ja loput jätetään uinumaan tai lakkautetaan pois. Tämä vaikuttaa eräiden järjestöjen yhdistysten ja jäsenten lukumäärään negatiivisesti.

Väestön kasvu kaupungeissa lisää yhdistysten ja vapaan kansalaistoiminnan volyymia taajamissa ja kaupunginosissa. Kompensoiko yhdistysten lukumäärän kasvu maaseudulta lakkautettujen yhdistysten määrän? Tuskin kokonaan, koska kaupungeissa tulee olemaan isompia yhdistyksiä tiheämmän populaation ansiosta. Lukumäärät eivät ole kuitenkaan ratkaisevia, vaan toiminnan määrä ja laatu. Onneksi suomalaiset kaupunkilaiset haluavat toimia maaseudun ihmisten tapaan yhdistyksissä ja vapaissa toimintaryhmissä. Tämä takaa toiminnan jatkumisen korkealla volyymitasolla myös tulevaisuudessa.

Yhteiskuntarakenteen muutos aiheuttaa kuitenkin sen, että kansalais- ja järjestötoiminnan painopiste siirtyy koko ajan entistä enemmän kaupunkeihin ja taajamiin. Tämä muuttaa toiminnan luonnetta ja sisältöä. Muutos haastaa montaa järjestöä uudistumaan tai edessä on kutistumisen tie. Toisille muutos antaa taas uusia mahdollisuuksia. Edessä on kaupunkimaisen kansalais- ja järjestötoiminnan kulta-aika.

Suomalainen kansalaisyhteiskunta on liikkeessä. Onneksi, sillä vierivät kivet eivät sammaloidu.

Aaro Harju

Tämä on Kansalaisyhteiskunnan verkkolehden 11.10.2017 pääkirjoitus.

Lue koko verkkolehti Kansalaisyhteiskunta.fi-sivustolla.

Tilaa verkkolehti sähköpostiisi.

Jaa sivu:
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone