Ryhmä tutki valokuvaamalla kaupunkiympäristön ja ihmisten liikettä. Kuvien ideointi ja toteutus tapahtuivat kollektiivisesti toinen toisensa innostusta ruokkimalla. Jokainen ryhmäläinen valitsi loppunäyttelyyn tietyt kuvat ja kertoi, miksi juuri nämä puhuttelivat erityisesti.
Marja Viitanen
Heijastuksia
”Kuva on Helsingin yliopiston kierreovista pitkällä valotusajalla. Hämärtyvän illan ja messingin värien yhteiselosta muotoutui mystinen maalaus. Kuin kaikki ovien läpi kulkeneiden opiskelijoiden aivoista olisi jäänyt jokin jälki ilmaan.
Tässä on portti johonkin uuteen tietoisuuteen omasta itsestä, on vain uskallettava avata ovi ja mennä sen läpi.” (Kuva: Marja Viitanen)
Matkalla jonnekin
”Kuvassa on yliopiston lipputangot ja jonkun tumma hahmo. Lipputangot ja taustalla olevat kahvilan valot hajautuvat kauniisti. Hahmo sulautuu taustaan.
Kuva kuvastaa minulle elämän monia mahdollisuuksia omista rajoitteista huolimatta. Joskus näemme vain yhden mahdollisen tien monien ulottuvuuksien sijaan. Virran vietäväksi on joskus vaikea antautua, kun ei uskalla nostaa katsetta.” (Kuva: Marja Viitanen)
Peilin kautta
”Otin kuvia myös invamoponi peilin kautta, joka toi kuvaan jännän ulottuvuuden. Kuvassa näkyy yhdessä tekemisen riemua ja aivan kuin jokin toinen todellisuus olisi läsnä peilissä. Taivaalta on kenties tulossa avaruusalus, jonka toivotamme tervetulleeksi!
Kuva kertoo myös siitä minulle, että yhdessä tekemisessä on voimaa ja pienellä avituksella ymmärryksemme maailmasta ja myös itsestämme syventyy. Nurkan takana voi olla yllätys, mitä yksin emme pysty löytämään. Mutta yhdessä tekemällä ja näkemällä se löytyykin!” (Kuva: Marja Viitanen)
Kaupunki meissä
”Tämä kuva tuli otettua vahingossa, kun räpsin heijastuksia peilin kautta. Kuvasta tulee mieleen Berliinin kaupungissa joka puolella olevat Miska nallet, jotka koristavat kaupunkia värikkäänä tassut ojossa.
Meihin on kaupunki kasvanut jo geeneihin asti, vaikka luonnon lait vielä vaikuttavat käyttäytymiseemme kaupungissa. Kaupungin viidakko vaikuttaa meihin äänillään, väreillään ja valoillaan.” (Kuva: Marja Viitanen)
Eeva-Maria Grekula
Jumi
”Liukuovet oli Henrin idis, enkä tiedä kuka kuvassa seisoo, mutta samaistuin siihen niin vahvasti, että haluaisin kuvan esille. Nimesin kuvan Jumiksi, koska toisinaan on vaikea lähteä, siirtyä paikasta toiseen. Pyörivien liukuovien takana seisova hahmo kuvaa tilannetta, kun vaatii jonkin verran sisäistä taistelua päästä ulos. Jumiin liittyy epävarmuutta ja halua vetäytyä, tunnetta että ei ole tarpeeksi vahva olo kohtaamaan ketään.” (Teksit ja kuva: Eeva-Maria Grekula)
”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.” (Henri Peuravaara)
Valaistu
”Kuvanottohetki oli maaginen. Kuva on otettu pitkällä valotusajalla niin, että kaverit liikuttivat valoa molemmin puolin istuvaa henkilöä valaisten hänet. Lisäksi henkilöllä itsellään oli käsissään pieni valo, joka oli kuitenkin riittämätön valaisemaan hänestä paljoakaan. Oli upeaa nähdä, miten henkilö piirtyi pimeydestä esiin.
Vaikka meillä jokaisella on jokin tietty perusolemus ja persoona, vuorovaikutus muiden kanssa kuitenkin muokkaa sitä ja tuo siitä esille eri puolia.” (Kuva: Eeva-Maria Grekula)
Kävely
”Minkä verran kävellessä loppujen lopuksi on tosiasiallisessa maisemassa, minkä verran jossain muualla, on arvoitus. Kun kuljemme kaupungilla, kohtaamme muita ihmisiä ehkä vain väisteltävinä hahmoina eläen enemmän omissa ajatuksissamme. Ympäristöstä on mahdotonta havaita kaikkea.” (Kuva: Eeva-Maria Grekula)
Vauhti
”Kuva on kaunis muun muassa väreiltään ja siinä on jopa hulvatonta menemisen meininkiä, kun kaveri puikkelehtii ihmisten välistä.” (Kuva: Eeva-Maria Grekula)
Kaisaniemen metris
”Tämän voisi kuvitella vaikka öljyvärimaalauksena. Palaan katsomaan kuvaa yhä uudestaan, enkä oikein edes tiedä, mistä se johtuu. Siinä on jotain niin tuttua, miten kulkee ihmisvirrassa tuijottaen muista oikeastaan vain selkiä. Ihmisten väliset etäisyydet ovat yhtäältä läheisiä, toisaalta kunnioittavia. Myös kuvan valoisuus ja räikeys vastakohtana marraskuun pimeyteen on liki tyrmäävä.” (Kuva: Eeva-Maria Grekula)
Henri Peuravaara
Nimetön
”Nämä ihmishahmot ovat heijastuksia… vai ovatko?” (Kuva: Marianna Korpi)
Nimetön
”Sanotaan, että varjoihmisen näkee vain, kun se koskettaa jotain…” (Kuva: Marianna Korpi)
Nimetön
“Now you see me… now you don’t.” (Kuva: Eeva-Maria Grekula)
Nimetön
“Rolling around at the speed of light.” (Kuva: Eeva-Maria Grekula)
