Tämän runon mielikuvat ovat lähtöisin ryhmäläisten kynistä aistien kautta lähipuistoon asettumisen jälkimainingeissa. Kukin kirjoitti ensin itsekseen joukon toisistaan irrallisia säkeitä, minkä jälkeen sattuman annettiin järjestää ne runoksi. Ja miten hienoa työtä se tekikään tavoittaessaan marraskuisen retken tunnelman!
Marraskuu
ikkunat laidalla
pieniä koteja maailman keskellä
jonkun kodin ikkunassa kissa odottaa
muistan jättiläisen päälaen
tien ja pyörätien välisellä nurmikaistalla kuollut varis
pyhä puu
rantapuiston soraiset kävelyreitit
haavoittain parantain kooten hajoittain kaartain
Katri Valan puiston linnut
on marraskuu
Miksi ihminen ei heittäydy sillalta veteen?
Näen pinkkiä. Näen turkoosia. Näen vihreää.
Merkkejä betonissa. Make oli täällä.
aurinko on varastoitu kuivuneisiin lehtiin
Pitää olla harmaata, jotta ne tulevat näkyviksi. Ja huomatuiksi.
Tehoavatko ikkunoiden mainoslauseet?
puistonpenkit ovat nyt hiljaa vain muistot seuranaan
linnunpönttö on nyt tyhjä, odottaa kevättä
Varo tippuvia jääpuikkoja!
kaiken tämän kuvitellun värittömyyden keskeltä puhkeaa kirkkaiden värien loisto
siirtolapuutarhan mökit odottavat uutta kesää
Runoilijat: Eeva-Maria Grekula, Henri Peuravaara, Marja Viitanen, Marianna Korpi, Maaria Tuhkunen ja Universumi.
