Kansalaisfoorumi ja KSL-opintokeskus järjestivät yhdessä 4.10. Erätauko-dialogin aiheesta ”Mitä tarkoitamme osaamisella yhdistystoiminnassa?”
Kiitämme osallistujia antoisasta ja sivistävästä keskustelusta. Keskustelijat tarkastelivat yhdistystoiminnassa syntyvää osaamista muun muassa vapaan sivistystyön, formaalin koulutuksen, järjestötyön, poliittisen päätöksenteon ja osaamisen asiantuntijuuden näkökulmista. Löydät listan keskusteluun osallistuneista artikkelin lopusta.
Pohdimme keskustelussa osaamisen validoinnin, eli tunnistamisen ja tunnustamisen, hyviä ja huonoja puolia sekä järjestöissä syntyvän osaamisen vaikutusta demokratian tilaan ja yhteiskuntarauhaan. Myös rahoituksen tila ja sen vaikutus järjestöjen mahdollisuuteen toteuttaa ydintehtäviään herätti paljon ajatuksia. Keskusteluissa etsittiin ratkaisuja myös siihen, kuinka kaikille halukkaille löydettäisiin sopivia toiminnan paikkoja ja tapoja, jotta osaamista voi syntyä.
Rajaako osaamisen validointi mielikuvitustamme?
Osaamisen sanoittaminen voi lisätä ymmärrystä siitä, mitä kaikkea osaamista järjestötoiminnassa voi kerryttää. Tarvitaan kuitenkin riittävästi vapautta oman osaamisen tunnistamisessa, sillä tarkasti rajatut osaamisvaatimukset saattavat toimia osaamista vastaan. ”Silloin kun ihmiset tunnistavat osaamistaan jotakin ennalta määriteltyjä vaatimuksia vasten, saatetaan keskittyä enemmän siihen, mitä ei osata kuin mitä osataan. Tällöin ajatukset omasta osaamisesta saattavat kapeutua”, pohti keskusteluun osallistunut Sitran Milma Arola.
Keskustelijoiden mukaan tarvitaan vaihtoehtoisia tapoja sanoittaa osaamista. Tämä on tärkeää jo toiminnassa mukana olevien kannalta, mutta myös siksi, että uusien ihmisten olisi helpompi löytää mukaan toimintaan. Ihmiset voivat jättää tulematta mukaan, jos he pelkäävät, etteivät he osaa riittävästi. Toisaalta joitakin on helpompi houkutella mukaan silloin, kun tehtävät, osaamisvaatimukset tai mahdollisuudet oppia uutta on selkeästi sanoitettu. Osaamista tunnistetaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Myös osaamisten erilaiseen arvottamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Jotkin näkyvät tehtävät ja niissä tarvittava osaaminen saavat herkästi enemmän arvostusta osakseen piiloon jäävien tukitoimintojen ja niissä tarvittavan osaamisen kustannuksella.
Kilpailtuja hallituspaikkoja, demokratiataitoja sekä yhdessäoloa ilman vaatimuksia
Järjestöjen hallituspaikat ja erilaiset toimikunnat ovat osassa järjestöjä niin kilpailtuja, että niihin pyrkiville järjestetään tenttejä ja joudutaan tekemään paljon karsintaa. Kansanedustaja Pia Lohikoski pohti, että osaavia ihmisiä tuskin on liikaa, mutta sopivia vaikuttamisen paikkoja voi olla liian vähän. Erilaisiin luottamustehtäviin pyrkiville ihmisille tulisi löytää muita tapoja toimia järjestössä, vaikka haluttu hallituspaikka ei aukeaisikaan. Setan viestinnän asiantuntija Eliisa Alatalo mietti asiaa myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta, ”voiko todellinen saavutettavuus toteutua, jos kaikilla järjestön toiminnan tasoilla on paljon osaamiskriteereitä?”. Keskustelijat pohtivat, että kaikkien osaaminen ja into olisi hyvä saada käyttöön. Jonkin tehtävän ulkopuolelle jääneille ihmisille olisi syytä keksiä muita toiminnan paikkoja järjestön sisällä.
Järjestöissä saatetaan kysyä ihmisten osaamisesta erilaisilla lomakkeilla, mutta kerättyä tietoa ei aina hyödynnetä tehokkaasti. Ihmiset myös etsivät järjestötoiminnasta itselleen hyvin erilaisia asioita. Järjestötoiminta on joillekin mukava kohtaamispaikka, kun taas toiset haluavat hyvinkin suunnitelmallisesti lisätä omaa osaamistaan. Pia Lundbom Humanistisesta ammattikorkeakoulusta totesi, että kansalaisyhteiskunnan kannalta on olennaista ja merkittävää, että ihmiset kokevat voivansa tulla mukaan.
Keskustelijat näkivät, että järjestöillä on tärkeä rooli yhteiskuntarauhan turvaajana ja demokratiakasvattajina. Kansalaistoiminta kokoaa ihmisiä yhteen edistämään yhteisiä päämääriä, jakamaan tietoja ja taitoja sekä viettämään aikaa keskenään. Yhdessä toimiessa opitaan demokratian kannalta tärkeitä tietoja ja taitoja. Siksikin on tärkeää tarjota mahdollisimman monelle mahdollisuus toimia yhdistyksessä.
Markkinavetoisuus ja resurssien puute rajoittavat järjestöjen toimintaa
Rahoitusrakenteen muuttuminen on siirtänyt yhdistykset kohti markkinavetoista palvelutuotantoa. OPH:n Heikki Tulkki kommentoi, että tämä ei ole toivotuin kehityssuunta yhdistys- ja järjestötoiminnassa. Useilla järjestöillä on kova paine brändätä itsensä saadakseen rahoitusta. Taloudellisella osaamisella ja viestintäosaamisella on kasvava merkitys järjestöjen toiminnassa. Järjestöt ovat hyvin erilaisessa asemassa kilpaillessaan keskenään näistä resursseista – toiset ovat tehokkaita keräämään varoja, kun taas toisilla ei ole riittävästi erilaisia resursseja taloudellisten lisäresurssien hakemiseen. ”Me tavallaan tiedämme, mitä meidän pitäisi tehdä, mutta meiltä puuttuu järjestön kehittämiseen tarkoitettu rahoitus”, totesi Setan Eliisa Alatalo.
Järjestötoiminnassa pitää olla tilaa haparoinnille ja innostumiselle
Osaamisesta puhuminen voi herättää järjestötoimijoissa innostusta, mutta myös vastustusta. Osaamisesta puhutaan nyt paljon, mutta pitäisi keskittyä erityisesti siihen, mitä järjestötoimijat itse tarvitsevat. Osaaminen syntyy ruohonjuuritasolla ja sen tulisi vastata järjestötoimijoiden tarpeita – tulisi siis kuulla, mitä ihmiset itse haluavat osaamisen suhteen tehdä.
Paljon osaamista syntyy vapaaehtoisten vertaistoiminnassa, ja tieto liikkuu järjestötoimijalta toiselle. Järjestöllä voi olla merkittävä rooli sellaisen tilan luojana, jossa syntyy vuorovaikutusta, vertaisoppimista ja kohtaamisia. Mukaan tultaessa ei tarvitse olla mitään erityistä osaamista, vaan innostus ja halu toimia riittää. ”Sitä vartenhan järjestöissä ollaan mukana, että kohdataan muita ihmisiä”, Susanna Plathan opintokeskus Siviksestä kiteytti.
Läsnäolon ja keskustelun taitoja sekä monipuolista viestintää pidettiin tärkeänä. Kasvokkaisella kohtaamisella, monikielisyydellä, henkilökohtaisella mukaan pyytämisellä sekä hyvällä kohtaamisen taidolla voidaan tavoittaa ihmisiä mukaan yhdistystoimintaan. Uusille ja kokemattomille tulee antaa tilaa oppimiselle ja haparoinnille.
Kuka määrittelee osaamisen?
Osaamisen käsite herätti paljon keskustelua, eikä sille löytynyt keskustelussa yksiselitteistä määritelmää. Osaamista voidaan tarkastella esimerkiksi osaamisvaatimusten tai innostuksen ja kiinnostuksen kautta. Keskustelua osaamisesta sekä sen määrittelyn lähtökohdista onkin syytä jatkaa. Keskustelussa toivottiin kattojärjestöiltä ja verkostoilta tukea yhdistystoiminnan osaamisen tunnustamiseen ja tunnistamiseen, kaivattiin joustavuutta osaamisen sanoittamiseen sekä kehotettiin ottamaan mallia opiskelijajärjestöistä.
Miten sinä määrittelet yhdistystoiminnassa syntyvää osaamista?
Millaista osaamista järjestöissä syntyy ja miten se tulisi tuoda esiin?
Keskustelussa mukana olivat:
- Anu Mäki, Eläkeläiset ry
- Björn Wallén, Vapaa Sivistystyö ry
- Eliisa Alatalo, Seta ry
- Heikki Tulkki, Opetushallitus
- Ilona Teittinen, Suomen Nuorisosirkusliitto ry
- Milma Arola, Sitra
- Pia Lohikoski, Eduskunta
- Pia Lundbom, Humanistinen ammattikorkeakoulu
- Sanna Saarela, Harrastajateatteriliitto ry
- Susanna Plathan, Opintokeskus Sivis
- Anneliina Wevelsiep, Kansalaisfoorumi, fasilitaattori
- Tiia Kontkanen, KSL-opintokeskus, fasilitaattori
- Emmi Alho, KSL-opintokeskus, kirjuri
Teksti: Emmi Alho, järjestösuunnittelija, KSL-opintokeskus
