”Älä huolestu, jos et heti tule ajatelleeksi ihan kaikkia asioita, kun yrität edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.” Näillä sanoilla rauhankasvattaja Hanna Niittymäki kannustaa Kansalaisfoorumin uudessa materiaalissa, joka tarjoaa kouluttajille ja ohjaajille tietoa aiheesta yhdenvertaisuus ja tasa-arvo koulutuksissa.
Kauhukseni jouduin heti myöntämään, että en olisi osannut ennen materiaaliin tutustumista sanoa tarkkaan, mitä konkreettista eroa on käsitteillä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Nyt osaan. Lainsäädäntö antaa siihen selkeän vastauksen. Tasa-arvo liittyy lain näkökulmasta sukupuoleen ja sukupuolen ilmaisuun. Yhdenvertaisuudessa on kyse muista yksilöön liitettävistä asioista, kuten ikä, kansalaisuus tai mielipide.
Haasteiden väistely ei ole ratkaisu
Mediakasvattajana olen pohtinut kuvien käyttöä mediassa ja omissa tuotoksissani jo pitkään. Minkälainen kuvasto tukee yhdenvertaisuutta, ja mikä ei? Hannan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen huomaan olevani monissa asioissa vielä hieman hakoteillä. Mitä enemmän kuvia analysoi, sitä vaikeammaksi kuvitusten valinnat tuntuvat muuttuvan. Ratkaisen asian usein valitsemalla kuvituksiin muita kuin ihmishahmoja esittäviä kuvia. Ja joudun toteamaan, ettei sekään ole mikään ratkaisu, koska vertauskuvalliset kuvavalinnat vasta ovatkin alttiita erilaisille tulkinnoille ja mielikuville.
Tasa-arvon nimissä olen jo muutama vuosi sitten lakannut puhumasta lapselleni ihmisistä sukupuolittaen heitä. Lapset ovat lapsia, ja aikuiset erilaisia hahmoja tilanteesta riippuen. Samaan aikaan olen salaa tyytyväinen, kun lapsen urheilutreeneissä kovimmat vastukset ovat oletettua vastakkaista sukupuolta, koska uskon sen vaikuttavan lapsen käsitykseen sukupuoliin liitettävistä ominaisuuksista. Ei ole siis tarkoitus pestä sukupuolta pois, vaan hoitaa kasvatus sukupuolitietoisesti eli hyvin toisin kuin 1980-luvun peruskoulussa. Sukupuolitietoinen kasvatus tarkoittaa sitä, että kasvatuksessa huomioidaan sukupuolinormit ja niiden vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.
Hyväntahtoisetkin lipsuvat
Monimuotoisuuden nimissä on helppo tehdä myös ylilyöntejä ja virheitä, vaikka tarkoitus on ollut hyvä. Kuten Hanna materiaalissamme sanoo, hyvä tarkoitus ei ole kuitenkaan mikään selitys tai peruste, jos vahingossa lipsahtaa syrjinnän puolelle. Tähän pohdintaan olemme törmänneet myös kansainvälisessä Sus21-hankkeessamme.
Pyrkimys samaan aikaan yhdenvertaiseen ja oletuksista vapaaseen ajatteluun voi olla ristiriidassa sen kanssa, että pyritään monimuotoisuuteen. Esimerkiksi keskustelu siitä, mitkä elementit lopulta tekevät ihmisistä erilaisia, on yllättävän vaikea. Ryhmä naisoletettuja on tietyssä tilanteessa vain ryhmä naisoletettuja, vaikka he kaikki yksilöinä kuuluisivat yhdenvertaisuuslain määrittelemiin syrjinnän vaarassa oleviin vähemmistöihin.
Mutta, ”älä syyllisty, äläkä syyllistä toisia”, kuten Hanna Niittymäki neuvoo. Lupaan rohkaistua ihmisiä esittävien kuvien käytössä ja tukea siinä muitakin mediakasvattajan roolissani, tukien näin yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Syrjinnänvastaiseen lainsäädäntöön, identiteettikeskusteluun ja toimintakulttuurin kehittämiseen löytyy tukea Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo koulutuksissa -aineistosta.
