Meillä Kansalaisfoorumissa on ollut jo kolmena syksynä ilo tarjota Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijoille paikka aikuiskasvatuksen opetusharjoittelun suorittamiseen. Erityisen mielenkiintoista yhteistyöstä tekee se, että kuvataidekasvatuksen opiskelijat ovat usein jo jonkun taiteenalan ammattilaisia. Saamme siis aina vastineeksi uutta osaamista ja sisältöjä opetukseemme.
Viimeksi marraskuussa 2020 meillä oli seitsemän innokasta ja osaavaa harjoittelijaa vetämässä kolme uutta verkkokurssia. Kurssit täyttyivät hetkessä ja osoittautuivat erittäin onnistuneiksi uusiksi aluevaltauksiksi kaikille osapuolille.
Puolitutulla maaperällä
Poikkeuksellisen harjoittelusta teki tietysti koronapandemia. Vuonna 2018, kun houkuttelin opiskelijoita kokeilemaan taiteen opetusta verkossa, ei etäopetus ollut suosikkilistalla. Tällä kertaa opiskelijat olivat itsekin olleet etäopetuksessa puoli vuotta, eikä harjoittelun toteutukselle ollut tarjolla muita vaihtoehtoja kuin verkkokurssi. Suurin osa ei ollut aiemmin opettanut aikuisia, eikä kukaan ollut aiemmin ollut opettajana verkkokurssilla. Kokemukset etäopiskelusta loivat pohjaa harjoittelijoiden omalle opetukselle.
Harjoittelijoillemme olemme aina halunneet tarjota mahdollisuuden kokeilla omiin kiinnostuksen kohteisiin ja taitoihin perustuvaa opetusta vapaan sivistystyön hengessä. Näin sekä opettajat että osallistujat ovat yhtä lailla oppijoina yhteisessä toiminnassa. Haluamme panostaa ohjaukseen ja kokemusten reflektointiin. Tästä saimmekin harjoittelijoilta paljon hyvää palautetta. Harjoittelijat kiittivät ”huippukivasta ja antoisasta” kokemuksesta, keskusteluista ja tuesta. Hyväksi havaittu käytäntö on myös kurssien vetäminen 2–3 hengen ryhmissä. Työpari tukee, kannustaa ja toimii peilinä omille pohdinnoille.
Avaruuskävelyllä
Parasta oli seurata harjoittelijoiden vilpitöntä oppimisen ja oivalluksen riemua. Etäyhteys herätti ensin epäilyksiä siitä, että “ovatko osallistujat oikeasti siellä ja miltä nämä tehtävät nyt tuntuvat, kun kukaan ei sano mitään”. Mutta siellä he olivat, ja osallistujapalautteissa korostui innostava opetus ja erinomainen ryhmähenki. Merkittävin yhteinen oivallus taisikin olla se, kuinka etäkouluttajan on hetkittäisistä epävarmuuden hetkistä huolimatta tärkeää luottaa omaan asiaansa ja olemiseensa. Se luo turvaa myös osallistujille.
Kollegani käyttämää hienoa avaruusmetaforaa lainaten, on tärkeää, että verkkokurssilla kukaan ei koe jäävänsä leijumaan yksin tyhjyyteen ilman yhteyttä. Ei opettaja eivätkä osallistujat. Avaruuskävelyynkin valmistaudutaan huolellisesti suunnitellen ja kouluttautuen, mikä auttaa yllättävien käänteiden hallinnassa ja antaa tilaa myös improvisaatiolle.
Haluamme Kansalaisfoorumissa tukea myös kaikkia jäsenjärjestöjemme kouluttajia etäopetuksen kehittämisessä. Esimerkiksi Verkkokeijumme avulla. Lue lisää Verkkokeijusta!
