Osallistuin muutama viikko sitten Sitrassa keskusteluun sivistyksestä. Samana päivänä tuhannet nuoret osoittivat mieltään eduskuntatalon edessä, tavoitteenaan saada päättäjät tekemään rohkeita, ilmastonmuutosta hillitseviä päätöksiä. Sivistyskeskustelussamme nousi ensin esiin sivistys oppineisuutena sekä lasten ja nuorten (sivistys)kasvatuksen tärkeys. Minä ajattelin: entä aikuiset? Mitä sivistys on aikuisille ja miten Kansalaisfoorumi voi tukea aikuisten sivistymisen prosessia?
Sinä perjantaina ja myös tänään tunnen, että me aikuiset olemme kestävän yhteiselon tulppana. Olemme kiinni jatkuvan kasvun mallissa. Mikä nytkäyttää meidät arvostamaan ennen kaikkea kestävyyttä ja elämänlaatua jatkuvan kasvun sijaan?
Tunnen, että me aikuiset olemme kestävän yhteiselon tulppana.
Ja mitä Kansalaisfoorumi voi tehdä tarjotakseen tilaa sivistymisen prosessille: omien arvojen tutkimiselle ja henkilökohtaiselle kasvulle, ymmärrystä lisääville kohtaamisille sekä kansalaisena yhteiseksi hyväksi toimimiselle?
Ekososiaalinen sivistys haastaa kuluttajuuden ja kasvun
Rajat ovat tulleet vastaan talouskasvuun, yksilökeskeisyyteen ja kuluttajuuteen perustuvalle ajattelulle. Elintaso on korkealla, mutta samanaikaisesti monet kärsivät mm. masennuksesta ja stressistä. Arto O. Salosta lainaten, ”kulissit ovat hienot, mutta elämän juoni puuttuu”. Maailmankuvamme kaipaa ravisuttelua, palikoiden järjestyksen muuttamista: luonto on elinehto, ihmisyys päämäärä ja talous vain väline. Suuren tarinan juoneksi pitää nostaa sivistys, jossa keskiössä ovat rauha, ihmisen ja muun luonnon välinen tasapaino sekä jokaisen mahdollisuus kokea elämä merkitykselliseksi ja arvokkaaksi.
Säröjä uudistavalla oppimisella ja taidelähtöisyydellä
Muutoksessa tarvitsemme ”rohkeutta kysyä mitä on hyvä elämä sekä millaista edistystä meidän tulisi tavoitella ja ketä varten, tahtoa kirkastaa ihmiskunnan yhteisiä suuria päämääriä ja merkityksiä sekä kykyä rakentaa yhdessä vaihtoehtoisia, kestävämpiä tulevaisuuksia.” (Siirilä, Salonen, Laininen, Pantsar & Tikkanen 2018, 21. vuosisadan sivistyksen määritelmä.)
Uudistava oppiminen on tie tähän.
Uudistava oppiminen auttaa luomaan säröjä nykyiseen tapaamme ajatella sekä hahmottaa itseämme ja ilmiöitä osana kokonaisuutta. Oppimista tuetaan reflektiolla, tunteilla, kehollisuudella, mielikuvituksella. Uudistavassa oppimisessa hyödynnetään taidelähtöisyyttä. Taiteiden – tanssin, musiikin, draaman, kuvataiteiden – kautta voimme tuntea ja oivaltaa jotain uutta, sanoilta karkaavaa.
Ihmettelemisen, leikin ja avartavien kysymysten kautta voimme löytää niitä tärkeitä säröjä, jotka havahduttavat näkemään asiat aivan uudesta vinkkelistä. Ne uudistavat käsitystämme itsestämme ja maailmasta, tarjoavat merkityksiä ja vahvistavat myötätuntoamme. Ne antavat meille aiemmin peräänkuulutettua rohkeutta, tahtoa ja kykyä rakentaa uutta, kestävämpää tulevaisuutta.
Ammennamme taidelähtöisestä oppimisesta
Kansalaisfoorumi ammentaa vahvasti taidelähtöisestä oppimisesta. Juuri nyt kokeilemme, miten taidelähtöisen vaikuttamisen K-labrassa tuetaan yksilön voimavaroja sekä otetaan kaupunkitila haltuun uudella tavalla.
Muutos henkilökohtaisessa voi aina laittaa liikkeelle muutoksen yhteisö- ja jopa yhteiskunnallisella tasolla. Uudistavaa oppimista tukemalla tuemme myös yhteisöjen kehittymistä sekä olemme osana yhteiskunnallista, kestävää muutosta. Ekososiaalinen sivistys toimii.
Kansalaisfoorumin strategiassa ekososiaalinen sivistys on läpileikkaava teema. Kulttuurisen sivistystyön tehtävässämme korostuu taiteen ja kulttuurin yhteys oppimiseen ja kasvuun.
Olemme mukana VST ry:n Vapaa sivistystyö muutoksen tekijänä -koulutuksessa, jonka osana kokeilemme ekososiaalista sivistystä tukevia menetelmiä toiminnassamme vuoden 2020 aikana. Blogi on pitkälti koulutuksen – erityisesti Erkka Lainisen ja Arto O. Salosen alustusten – innoittama ja sen lähteinä ovat koulutuksen alustukset sekä niissä esitetyt julkaisut.
Lähde:
Siirilä, J., Salonen, A. O., Laininen, E., Pantsar, T., & Tikkanen, J. (2018). Transformatiivinen oppiminen antroposeenin ajassa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20 (5), 39–56.
