Tiimiäly yhdistystoiminnassa

Nyt kun yritysmaailman hehkuttaa tiimiälyn ylivertaisuutta ja urheilussa on juuri saatu vakuuttava joukkuepelimenestys uskomalla tiimin voimaan yksilöiden sijasta, pitänee yhdistysjohtajien miettiä mitä tiiminä menestymisen mallista olisi poimittavissa omaa organisaatiota vahvistamaan.

Menestyvissä tiimeissä on omanlaisensa mikrokulttuuri, omat normit ja käytännöt, kaikille merkityksellinen tavoite, keskinäinen luottamus ja omanlaisensa vuorovaikutuskulttuuri. Onnistumiset huomioidaan ja epäonnistumiset ovat avoimen käsittelyn ja oppimisen paikkoja eivätkä suinkaan matonalustavaraa.

Tiimiäly on aina enemmän kuin osiensa summa eli lisäarvoa kerryttävä keitos. Tiimiälyä voi rakentaa tietoisesti. Tiimiälytaidot ovat itsetuntemus, yhteinen tunne merkityksestä, salliva luottamus, lupa ja vastuu toimia sekä rikastava vuorovaikutus.

Miksi yhdistys ei aina ole vetovoimainen tiimi?

Tiimiälyn kasvattamiseen on hedelmällinen maaperä aatteellisessa yhdistystoiminnassa, noin periaatteessa. Ainakin ihmisiä (pitäisi) yhdistää saman asian kokeminen tärkeäksi.

Suurin osa suomalaisesta vapaaehtoistoiminnasta pyörii yhdistysten organisoimana. Tutkimusten mukaan vapaaehtoistyö kiinnostaa. Samaan aikaan yhdistyskentältä kuuluu viestiä, että kiinnostus luottamustehtäviin on hiipunut.

Miksi yhdistyksissä toisinaan leipäännytään, turhaudutaan ja joskus jopa luudutaan paikalleen? Miksi yhdistys ei ole vetovoimainen tiimi vaan yhä useampi yhdistys joutuu toteamaan, että vastuunkantajia ei ole helppo löytää? Rikastavan vuorovaikutuksen sijaan hallitustyö saattaa olla poteroihin kaivautumista minkä tahansa pienehkön eturistiriidan siivittämänä ja sallivan luottamushyminän sijaan kokoustilanne on vähättelyn ja lyttäämisen tanner.

Yhdistystoiminnassa mukana olemisessa ei olekaan aina kaikilla sama tavoite vaan yksi edistää uraansa, toinen pitää hauskaa ja kolmas pönkittää itsetuntoaan. Yhdistysten toimintasuunnitelmat ovat hyvien aikomusten epistoloita, joiden toteuttamismahdollisuudet eivät ole suhteessa käytettävissä oleviin voimavaroihin. Selkeä yksi realistinen tavoite jää kirkastumatta, yhteen hiileen puhaltamisen tarvetta ei synny, vastuu omista toimista jää hämäräksi ja vuorovaikutuksestakaan ei näin ollen tarvitse huolehtia.

Merkittäväksi koettu toiminta avainasemassa

Osa yhdistystoimintaa pysyy siis hengissä vain siksi että se on vakiintunut: on historia, perinne, varallisuutta ja totutut rahoitusmuodot ja joskus jopa henkilökuntaa, joka toiminnasta suurimman osan pyörittää. Todellinen tarve yhdistykselle pitäisi kuitenkin analysoida vastaamalla jokaisessa vuosikokouksessa teoreettiseen kysymykseen; jos yhdistystämme ei vielä olisi olemassa, perustaisimmeko me sen nyt, heti ja tässä paikassa.

Jos vastaus on kyllä, niin silloin yhdistys on onnistunut säilyttämään jäsentensä keskuudessa yhteisen merkityksellisyytensä niin arvokkaana, että sen toiminnassa on syytä ottaa myös tiimityötutkijoiden löytämät menestystekijät tietoisesti aktiiviseksi kehittämiskohteeksi. Tiimiälyn kasvattamisessa onnistuville yhdistyksille avautuu tie tähtiin. Ja jos ei nyt konkreettisesti ihan avaruuteen päästäkään niin ainakin yllätytään siitä, miten luottamus ja yhteistoiminta lisääntyvät sekä luovuus kukoistaa.

Kirjoitukseen inspiroi julkaisu:

Hiila, Ilona – Tukiainen, Maaretta – Hakola Ida: Tiimiäly -opas muuttuvaan työelämään, Tuumakustannus 2019

Tuula Hyystinmäki

Tuula Hyystinmäki

Kirjoittaja on Kansalaisfoorumin koulutussuunnittelija ja järjestökouluttaja. Hän on toiminut monissa yhdistyksissä eri luottamustehtävissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *