“Kun reflektoit, kykenet laittamaan kokemuksesi oikeisiin mittasuhteisiin. Reflektoiva ajattelu muuttaa kokemuksen oivallukseksi.”
John Maxwell, kirjailija ja johtamisen asiantuntija.
Reflektointi tarkoittaa ihmisille erilaisia asioita. Useimmat ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että se on arvostettu ajattelutapa. Korkea-asteen koulutuksessa ja sosiaalityön alalla reflektointia on pidetty erityisen arvokkaana työkaluna, jonka avulla opiskelijoille muodostuu tavaksi rakentaa merkityksiä kulttuurienvälisistä kokemuksistaan. Erityisesti kotimaassa tai ulkomailla tapahtuvan käytännön harjoittelun aikana reflektointi auttaa opiskelijoita pohtimaan omaa rooliaan, toimintaansa ja vastuutaan sekä arvioimaan ja ymmärtämään näkemäänsä ja tekemäänsä – sekä yhdistämään ne teoriaan.
Reflektiota käytetään keskeisenä työvälineenä kun opiskelijoita autetaan käsittelemään nykypäivän lukemattomia ristiriitaisuuksia ja äärimmäisen monimutkaisia kysymyksiä, joita he kohtaavat sosiaalialalla. Lopullisena tavoitteena on kehittää elinikäisiä – ei kontekstisidonnaisia – taitoja, jotka auttavat toimimaan tehokkaammin ammatillisesti vaativissa tilanteissa. Kaiken kaikkiaan reflektoinnin käytännöt ovat sosiaalialalla syvään juurtuneita ja yhä enemmän näin on myös muussa hoitotyössä ja opetuksessa.
Opimme kokemuksen pohtimisesta
Koulutuksessa useimmat näkemykset reflektiosta juontuvat amerikkalaisen filosofin, psykologin ja koulutuksen uudistajan John Deweyn työstä (1910). Häntä pidetään yleisesti reflektiivisen toiminnan alullepanijana. Dewey on todennut: ”Emme opi kokemuksesta, opimme kokemuksen pohtimisesta.” Reflektion katsotaan yleisesti sisältävän joitakin, useita tai kaikkia seuraavista elementeistä: kokemuksen ymmärtäminen, tapahtuman kriittinen läpikäyminen useaan kertaan, asian tarkasteleminen etäämmältä sen asettamiseksi perspektiiviinsä, pyrkimys rehellisyyteen, asian hyvien ja huonojen puolien pohdinta sekä punnittujen päätelmien tekeminen.
Valtavasta määrästä reflektiivisen toiminnan määritelmiä Linda Finlay päätyy ytimekkääseen tiivistelmään: ”Yleisesti ottaen reflektiivinen toiminta ymmärretään prosessiksi, jossa kokemuksen kautta oppiminen synnyttää uusia oivalluksia itsestä ja/tai toiminnasta. Tämä edellyttää usein arkipäiväiseen toimintaan liittyvien oletusten tarkastelua. Useimmiten tämä tarkoittaa myös sitä, että henkilö tarkastelee kriittisesti omaa toimintaansa ja reaktioitaan käytännön tilanteissa. Reflektion tarkoitus on käydä toimintatavat läpi ja pohtia niitä kriittisesti, jotta syntyy uutta ymmärrystä ja parannetaan toimintaa tulevaisuudessa. Tämä ymmärretään osaksi elinikäisen oppimisen prosessia.” (Finlay 2008)
Reflektointi kulttuurienvälisissä kohtaamisissa
Kulttuurienväliset kohtaamiset ja niiden aiheuttama hämmennys tarjoavat usein mahdollisuuksia reflektioon. Tämän päivän maailmassa ei tarvitse lähteä omasta maastaan törmätäkseen tilanteisiin, joissa kulttuurienvälinen herkkyys testataan. Yhä useammat ovat säännöllisesti tekemisissä eri maiden kansalaisten kanssa, ja tämän seurauksena monilla yhteiskunnan sektoreilla on tärkeää kehittää kykyä ymmärtää muita kulttuureja. Yhä useammat ihmiset ymmärtävät, että kulttuurinen tietoisuus ja kulttuurienväliset taidot ovat välttämättömiä nykypäivän globaalissa ja yhdistyneessä maailmassa.
Kulttuuristen taitojen kehittäminen ei kuitenkaan tapahdu käden käänteessä. Vaatii aikaa ja vaivaa kehittää asenteita, tietämystä ja taitoja, jotta tullaan toimeen ja toimitaan/opitaan yhdessä eri kulttuureista tulevien kanssa. Taidelähtöisten ja toiminnallisten menetelmien soveltaminen tässä yhteydessä on hyödyllistä ja mielenkiintoista.
Taidelähtöiset ja toiminnalliset menetelmät tukena
Nämä helppokäyttöiset menetelmät rohkaisevat ihmisiä luomaan kontakteja ja osallistumaan yhteiseen ja strukturoituun toimintaan erilaisen taustan omaavien tai eri puolilla Eurooppaa tai maailmaa tulevien ihmisten kesken. Leikkimieliset, toiminnalliset tehtävät, kuten tanssi tai luova toiminta, valokuvaus tai musisointi pienissä ryhmissä mahdollistavat vuorovaikutuksen turvallisella ja osallistavalla tavalla. Tällaisia menetelmiä käytetäänkin usein “jäänmurtajina”, jotta osanottajat tuntisivat olonsa mukavaksi uudessa ryhmässä, uudessa kontekstissa tai tiimissä. Samalla tavalla niitä voidaan soveltaa onnistuneesti kulttuurienvälisiin tilanteisiin.
Suunnitellessaan tällaista toimintaa ryhmälle erilaisia ihmisiä, ohjaaja joutuu pohtimaan, miten yksilö ja ryhmä todennäköisesti reagoi: tuntevatko osallistujat olonsa mukavaksi, kokevatko he toiminnan tarkoituksenmukaiseksi ja hyödylliseksi, tuntevatko he olevansa tervetulleita, ja luoko toiminta, kuten piirissä seisominen, tasapuoliset toimintaedellytykset? Vaikka tällaisten taidelähtöisten ja toiminnallisten tuokioiden suunnittelu on tärkeää, kokemusten reflektointi on kenties vielä olennaisempaa. Kokemus itsessään ei välttämättä johda oppimiseen, vaan ihmiset oppivat kokemuksen pohdinnasta, mistä oikeastaan muodostuu koko harjoituksen arvo. Usein pelkästään avoimen kysymyksen esittäminen, kuten ”mitä voit ottaa mukaan tästä kulttuurienvälisestä toiminnasta”, voi jo johtaa arvokkaisiin oivalluksiin ja haastaa osallistujan alkuperäiset olettamukset.
Reflektoivien pohdintojen jakaminen kulttuurienvälisessä ryhmässä on mahdollisesti vielä tavallistakin hyödyllisempää ja voi johtaa syvällisempään mielipiteiden vaihtoon ja vaikutukseen. Osana laajempaa kokonaisuutta nämä taidelähtöiset ja toiminnalliset tuokiot – jotka aina päätetään virikkeellisiin kysymyksiin ja reflektointiin – voivat kannustaa ja auttaa osanottajia omaksumaan reflektiivisemmän ajattelutavan ja kehittää reflektointitaitoja. Itse asiassa tämä saattaa hyvinkin avata tietä tuleville kulttuurienvälisille kohtaamisille (tai yhteistyölle) ja siten edistää kulttuurienvälistä oppimista ja osaamista.
Lähteet
Dewey, J. (1910) How we think. E-kirja, Project Gutenberg.
Finlay, L. (2008) Reflecting on reflective practice. PBPL paper 52; A discussion paper prepared for PBPL CETL (www.open.ac.uk/pbpl). Retrieved January, 25, 2018.
Lisätietoa reflektoinnista ja resursseja
Haluatko oppia lisää reflektoinnista ja kokemusperäisestä oppimisesta? Katso YouTube-video How We All Learn Naturally. Hyödyllinen on myös Gibbsin reflektion kehä (1988), joka löytyy Pinterestistä. Etsitkö erilaisia työkaluja reflektointiin? Niitä löydät Philanthropy’s Reflective Practices tai Methods & Tools curated by Hyper Island -sivuilta.
Spaces for Intercultural Learning -hanke
Teksti on käännös Kansalaisfoorumin hallinnoiman kansainvälisen Spaces for Intercultural Learning -hankkeen verkkosivuilla julkaistusta blogista. Kansainvälisen kehittämishankkeen tavoitteena on lisätä kulttuurienvälistä oppimista taidelähtöisin ja toiminnallisin menetelmin sekä tuottaa ohjaajille käytännönläheistä materiaalia kulttuurienvälisten taitojen opettamiseen.
