Loppuvuodesta 2019 Kansalaisfoorumi toteutti Helsingissä kokeellisen taidetyöpajan, jossa ihmettelyn aiheena ja innoituksen lähteenä olivat julkinen tila ja sen olennot ja ilmiöt.
K-labran lähtöteemana oli kysymys, mitä varten ja kenen käyttöön yhteinen tila todella on tarkoitettu.
Taidetta kaupungilla
Työpajassa havainnoitiin julkista tilaa kokonaisvaltaisesti monitaiteellisen prosessin kautta. Ajatuksena oli tarjota luova keskusteluareena, joka voisi innostaa vaikuttamaan omaan ympäristöön ruohonjuuritasolla.
Kaupunkitilaa lähestyttiin liikeimprovisaation, kuvataiteen, runouden, valokuvan ja dokumenttielokuvan kautta. Urbaanit julkiset sisä- ja ulkotilat taipuivat harjoitustiloiksi, taiteelliseksi tutkimuslaboratorioksi, näyttämöksi ja kuvausstudioksi.
Kaupungin nahkoihin sukellettiin intensiivisten aistiharjoitteiden avulla. Kauppakeskuksen ja kappelin erilaiset kuulokuvat tuntuivat iholla ja sisäelimissä saakka, kaamosharmaa maisema sai värit näköaistimuksia ohjailemalla, ja ihmisvilinän liike tarttui omaan kehoon.
Mihin ja kuka julkista tilaa käyttää?
Yhdessä K-labrassa syntyneistä lyhytdokumenttielokuvista pääkaupunki näyttäytyy yhtenä valtavana jalkakäytävänä, jota pitkin ihmiset lähinnä siirtyvät paikasta toiseen. Minidokumentin myötä herää kysymys, mihin muuhun yhteisillä varoilla kustannettuja neliöitä voisi käyttää kuin läpikulkuun ja mainosviestien kohteena olemiseen.
Arjesta poikkeavan toiminnan vieminen julkiseen tilaan, tietenkin ympäristön ja ihmisten koskemattomuutta kunnioittaen, on eräänlaista pehmeää anarkiaa. Se haastaa totuttuja normeja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Se tekee näkyväksi asioita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, mutta joita voi olla tervettä kyseenalaistaa.
Ryhmä ihmisiä tekemässä liiketutkielmaa keskellä kaupunkia herättää kummastusta, ehkä hilpeyttäkin ja päätyy turistin kotialbumiin. Mutta se myös venyttää ahtaita laatikoita sen suhteen, mihin jaettua tilaa käytämme. Mistä löytyvät epäkaupalliset julkiset tilat kohtaamiselle ja yhdessäololle, entä vetäytymiselle hulinan vastapainona?
Leikillisen tutkimusmatkailun takana piilee isoja kysymyksiä: Millainen ihminen saa näkyä? Onko kaupunki yhtä saavutettava kaikille? Mikä on tärkeää, ja ketä kuunnellaan?
Taiteen kautta voi jakaa täsmällisiä havaintoja maailmasta ilman kieltä. K-labrassa kuvatussa valokuvasarjassa ihminen katoaa vähitellen näkyvistä pyöröoven liikkeeseen sulautuen. Onko osuvampaa metaforaa siitä, mikä on tänä päivänä monen kokemus?
Sukelluksia kohti myötätuntoa
Useimmiten taidamme tarkastella tilaa, asioita ja olentoja ympärillämme ulkopuolisina kohteina, mikä on joissain tilanteissa välttämätönkin suojakeino. Mutta ehkä se, että välillä uskaltautuu menemään kohti ja kokemaan maailmaa kaikin aistein vahvistaa samaistumisen ja myötätunnon taitoa.
Eräs työpajassa syntynyt lyhytelokuva seuraa eläytyen tavallisen hedelmämuovipussin kohtaloa. Ei ole mitenkään hullu ajatus tuntea empatiaa myös elottomia esineitä ja asioita kohtaan – onhan ne tuotettu rajallisia luonnonvaroja hyödyntämällä, ja ne ansaitsevat siksi arvostuksemme.
Maailman kanssa kokovartalokontaktiin asettuminen herkistää tunnistamaan erilaisia ilmiöitä sekä yhteisön ja yksilön tarpeita ja rohkaisee ottamaan kantaa tai toimimaan – eli vaikuttamaan.
Työpajassa syntynyttä taidetta on esillä K-labran virtuaaligalleriassa.
