Näytteleminen ja ohjaaminen lämmittävät haaleasti. Kirjoittaminen polttelee. Honkaladon harmaissa aivopoimuissani piilevien tarinoiden vuoleminen tekstikiehisiksi, joissa ohjaajan ja näyttelijöiden käsissä tervan tuoksu vahvistuisi tuikahtamaan katsojia ja kuulijoita lämmittäviin liekkeihin. Siitä haaveilen. Piisaako siihen loppuelämä? Ei, en aio kirjoittaa erätarinoita. Miten niin?
Otan ahneesti ammattilaisten tarjoamia haukkapaloja, niin suuria kuin nielu vetää. Uteliaana koen ja imen kanssakurssilaisten osaamisesta erilaisia tapoja heidän pelkistäessään oleellista teksteistä ja esittämisestä. Vielä en tiedä mitä opin, mutta jo nyt tiedän, ettei se ole kiinni tarjonnasta vaan vastaanottokyvystä.
Teatteri on katsojana tuttu, mutta sisältä uusi maailma. Nyt mutustelen tekijöiden suhteita näin, ja jos kurssin lopussa ajattelen toisella tavalla, kehitystä on tapahtunut. Kestän sen ilolla.
Katsojalla on harrastajateatterissa päärooli
Koen harrastajateatterin vuorovaikutteisena. Katsojalla on päärooli. Näyttelijä, ohjaaja ja teksti/ kirjoittaja, tuossa järjestyksessä, rakentavat kuvan katsojaan päin. Tuloksena voi olla enemmänkin kuin osien summa.
Katsoja on tulkintansa kuningas. Hän toivoo teatterin sykähdyttävän, olevan hauska, antavan oivalluksia, ehkä liikuttavan syviä tuntojakin. Hän odottaa esityksen olevan reilu. Katsoja haluaa löytää hänelle tärkeät neulat heinäkasoista ja helmet sikoruuhista itse. Hän ei halua lopuksi kysyä: mitä näin, mitä sanottiin, tai lukea lehdestä mitä esitys esitti? Ikävin kysymys on: miksi tulin? Tämä ei ole katsojan aliarviointia.
Retorinen kysymys: Onko harrastajateatteria katsova harrastajakatsoja?
Näyttelijän, ohjaajan ja kirjoittajan roolit
Näyttelijän ymmärrys roolista ohjaajan näkemyksen mukaisena on tärkeä, jotta hän voi välittää katsojille ohjaajan valitseman oleellisen. Hänelle luontainen esitystapa lisää onnistumisen iloa yleisön ja näyttelijän välillä. Näyttelijätyön tulee tukea kokonaisuutta ja muita esittäjiä. Esittäminen on herkkää yhteistyötä.
Ohjaaja etsii kovimman ytimen ja sivujuonteet, joita tarjoaa katsojille. Hän valitsee esittäjät ja hakee heidän kanssaan tavat kantaa teemaa ja rakentaa yksittäisistä tapahtumista katsojille aukeava jatkumo. Ydintä hukkaamatta ohjaaja voi muokata kohokohtia ja sivujuonteita yleisölle ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi valitsemaansa loppuun johdatellen. Parhaimmillaan esitys jatkuu katsojan pään sisällä.
Kirjoittajalle teema ja tarina ovat tärkeitä, teksti tehdään yleisölle tarkoituksella. Tarina sisältää tasoja ja sivujuonteita, joita ohjaaja ja näyttelijät voivat muokata tai muunnella tyylin, painopisteiden, ja joissakin tapauksissa odotusten mukaan. Tarinan tasoja avataan tilanteen mukaan.
Juuri nyt, kurssin puolivälissä, tutustutaan tyylilajeihin tragediasta farssiin. Hymyilen kyyneleet silmissä.
1 kommentti
Aivan upea analyysi Irjalta teatterialan eri toteuttajien rooleista. Todella asiantuntevaa analyysiä ja jopa ohjeistusta teatterin eri toimijoiden painopistealueista heidän eri rooleissaan. Odotamme lisää näkemyksiä Irjalta teatterin kuluttajana.