Ohjaajani – kohtaajat, tulevaisuususkon valajat ja mahdollisuuksien näkijät

Olen kohdannut omaa polkuani tallustaessani kirjavan katraan ohjaajia ja opettajia. Pääasiassa kokemuslaaristani löytyy positiivisia ja kasvua tukevia ohjaustilanteita niin lapsuudesta kuin viime vuosiltakin. Osaavat ohjaajat ovat saaneet erityisesti nuoruusvuosina itsetuntoni kasvamaan kohisten ja onnistuneet herättämään luottamuksen siihen, että omassa tekemisessä on järkeä ja kehittämispotentiaalia. Viesti on ollut selvä: Kannattaa jatkaa ja joskus epäonnistuakin. Niin voi kasvaa, niin voi oppia.

Itseeni positiivisen tai muutoin merkityksellisen jäljen jättäneet opettajat ovat monenlaisia: tulisia, lempeitä, tyyniä ja dynaamisia. Hyvä ohjaajuus ei ole kummunnut ohjaajan luonteenpiirteistä tai pelkästään rautaisesta oman alan osaamisesta. Mukana on ollut muutakin, joskus hankalastikin sanoitettavaa. Oman työuran suuntauduttua aikuiskoulutukseen, on mieleni askarrellut toistuvasti sen kysymyksen parissa, mikä tekee ohjaajasta osaavan tai vieläkin enemmän.

Ohjaaja osallisuuden tunteen vahvistajana

Olen tehnyt vuoden verran Sospeva-hanketta, jossa kehitetään sosiaalipedagogisen ohjauksen mallia vapaan sivistystyön oppilaitoksien maahanmuuttajaopetukseen. Sosiaalipedagogisella ohjauksella pyritään osallisuuden tunteen vahvistamiseen. Tavoitteena on, että ohjauksen kohteena oleva kokee toiminnan lisäävän elämänsä mielekkyyttä esimerkiksi siinä rakentuneiden sosiaalisten suhteiden ansiosta. (Nivala 2019).

Kehittämishankkeen sivutuotteena olen tajunnut, että monien huippuohjaajieni toimintaa kuvailevat vankan oman alan sisällöllisen osaamisen lisäksi juuri ne seikat, jotka yhdistyvät sosiaalipedagogisenkin ohjauksen periaatteissa:

  • Kohtaamisen taito, joka välittyy kykynä nähdä ohjattava ainutlaatuisena ja tasavertaisena.
  • Toivo, tulevaisuususkon ja rohkeuden tukeminen, joka ilmenee kykynä auttaa ohjattavaa löytämään unelmansa ja ylläpitämään kaikelle toimintakyvylle elintärkeää toivoa.
  • Aktiivisuuteen ja toimijuuteen kannustaminen, joka näyttäytyy myös luottamuksena siihen, että ohjattava on itse oman elämänsä asiantuntija ja aktiivinen toimija.
  • Yhteisöllisyyden ja kokonaisvaltaisuuden vaaliminen, jolloin ohjaaja oivaltaa toimintansa olevan monipuolista ihmisenä kasvamisen tukemista, ei pelkästään esimerkiksi tietyn harrastusalan teknistä opettamista.
  • Ohjattavan moninaisten mahdollisuuksien näkeminen ja tietoisuuden jakaminen avautuvista jatkopoluista.

Tulossa: sosiaalipedagogisen ohjauksen malli

On ilo oivaltaa sosiaalipedagogisen ohjauksen periaatteiden olevan sellaisia, että niissä voi harjaantua esimerkiksi pyytämällä palautetta omasta ohjaamisesta ja hakeutumalla erilaisiin ohjaustilanteisiin. Huippuohjaajuus ei ole karismaan perustuva ominaisuus tai vau-faktori joka ihmisellä joko on tai ei ole, vaan opittavissa olevien tekojen, taitojen ja asenteiden kirjo.

Hankkeemme tuotoksena on tämän vuoden aikana tulossa sosiaalipedagogisen ohjauksen malli, josta kerromme aikanaan Kansalaisfoorumin verkkosivuilla.

Nyt voisi olla oikea aika kiittää omia ohjaajia elämän eri vaiheista. Parhaillaan monet ohjaajat ja opettajat kurkottavat raikkaisiin suorituksiin muuttaessaan opetustaan verkkomuotoiseksi tai laatiessaan opiskelijoille ohjeistuksia poikkeusajan oppimiseen esimerkiksi videoin ja kuvituksin. Hurraa heille!

Keille ohjaajillesi sinä haluaisit välittää kiitoksesi?

Omat kiitokseni teille: Fanny, Katja-Maria, Arimo ja Hannele sekä lukemattomat muut elämääni vaikuttaneet ohjaajat.

Lähteet: Nivala, Elina 2019. Sosiaalipedagoginen ohjaus – Prosessimallin raamit. Luento Sospeva-hankkeen toimijoille.

Minna Lepistö

Minna Lepistö

Minna on taiteesta ja kulttuurista nauttiva yhteisöpedagogi ja tuotekehittäjä, joka työskentelee Kansalaisfoorumissa koulutussuunnittelijana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *