Kotia kohti

Mitä yhteistä on huovuttamisella ja jongleeraamisella? Ainakin niiden avulla voi oppia uutta kieltä. Muista tärkeistä opeista puhumattakaan.

Kannustuksen kautta

Sain seurata viime vuonna kokeilua, jossa maahanmuuttajat opiskelivat toiminnallisesti suomea ja Suomea. Uutta oli se, että kielitaidon lisäksi haluttiin vahvistaa opiskelijoiden hyvinvointia, myönteistä minäkuvaa ja kuulumisen kokemusta. Tähän pyrittiin muun muassa kuvataiteen ja sosiaalisen sirkuksen keinoin.

Mitä maahanmuuttajaopiskelijat sitten oppivat esimerkiksi syksyisessä puistossa puron äärellä villoja saippuaveden avulla kivien päälle taiteillessaan? Ainakin vastakohta-adjektiiveja (kova – pehmeä, kevyt – painava, kylmä – kuuma…), värejä ja mittayksiköitä. Mutta sen lisäksi tutustuttiin käsillä tekemisen iloon ja kaupunkiluontoon virkistyksen lähteenä.

Sosiaalisen sirkuksen tunneilla opiskelijoiden sanasto karttui kehonosilla ja suuntia kuvaavilla sanoilla. Jongleerauksesta tuli kielen oppimisen metafora: aloittelijalle tuskaisen vaikeaa, mutta kun aina vain yrittää, se alkaa vähitellen sujua. Hyväksyvän kannustuksen voimin on rohkeampi käyttämään haparoivaakin uutta taitoa ilman epäonnistumisen pelkoa. Ei ole vaarallista, jos pallo putoaa tai sana katoaa.

Turvalliset puitteet saavat ihmisen heittäytymään. Itsensä ylittäminen trapetsikeinuun kiipeämällä vahvistaa ihmeesti itsetuntoa. Pystyinpäs, ehkä vielä opin tämän kummallisen kielenkin!

Kotoutumista voi tukea kuka tahansa

Oppiminen ei ole itsestäänselvyys. Näin jo siksi, että mahdollisuudet koulunkäyntiin ovat osassa maailmaa rajalliset. Joskus maahanmuuttajaopiskelijan on ensin opittava oppimaan, jotta voi opiskella.

Tiedämme myös, että mitä enemmän murheet syövät voimia, sitä vähemmän niitä riittää uusien asioiden omaksumiseen. Pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla jo oman kodin ja suvun jättäminen on traumaattista, muista isoista menetyksistä tai väkivallan kokemuksista puhumattakaan. Olisi ylipäätään epäinhimillistä olettaa, että uuteen kotimaahan tulijat olisivat tyhjiä tauluja, joihin uusi kieli ja kulttuuri piirretään tuosta vaan.

Jokainen jossain vaiheessa elämäänsä toiseen maahan kotinsa muuttanut tietää, että uuteen paikkaan asettuminen – siis kotoutuminen – on paljon muutakin kuin kielen ja maan tapojen oppimista. Se on tunnetta siitä, että voi ja saa olla hyväksytty osa elinympäristöään.

Aiemmin mainitun pilottiryhmän matkaa seuratessa mielessä kävi monta kertaa, että tärkein “kotouttamistoimenpide” saattaakin olla kiinnostuksen, välittämisen ja kannustuksen osoittaminen. Tästä näkökulmasta jokainen meistä voi halutessaan olla edistämässä maahanmuuttajien kotoutumista.

Koulutuskokeilu oli osa KOTOS-hanketta, jossa opintokeskukset ja kansanopistot kehittivät uudenlaisia lukutaitokoulutuksen malleja. Syyslukukauden 2018 kestäneessä, Oulussa toteutetussa yhteispilotissa Vuolteen opisto vastasi lukutaito-opetuksesta ja Kansalaisfoorumi yhteisöllisen taidekasvatuksen osuudesta. Yhteistyö jatkuu vuonna 2019.

Maaria Tuhkunen

Maaria Tuhkunen

Maaria on taiteen ja hyvinvoinnin risteämissä liikkuva teatteripedagogi (TeM), yhteisötaiteilija ja taideterapiaohjaaja, jota kiinnostaa inhimillisten kohtaamisten mahdollistaminen. Hän työskentelee Kansalaisfoorumissa taidekasvattajana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *