Lavarunoustyöpajoja vetäessäni väitän usein, että lavarunoudessa runous on vasta toissijainen asia. Se ei tarkoita, etteikö runous olisi erittäin tärkeää, vaan viittaan siihen, että aluksi pitää luoda oikeanlainen henki ja tunnelma, jotta on ylipäätänsä mielekästä käydä itse runon äärelle.
Oikeanlaisella hengellä ja tunnelmalla taas tarkoitan sitä, että runotapahtumissa, runoyhteisöissä ja runotyöpajoissakin pitää aluksi luoda luottamukseen, kannustamiseen ja tasa-arvoisuuteen perustuva ilmapiiri. Tämä ei ole ollut suomalaisissa kirjallisuuspiireissä – etenkään ajoittain sisäänpäin kääntyneeltä tuntuneella runokentällä – aina itsestään selvää.
Kaikille avointa, aktiivista open mic -kulttuuria meillä ei ole ollut vielä kovinkaan pitkään Suomessa. Näyttää kuitenkin siltä, että lavarunouskulttuuri on hyvää vauhtia laajentumassa valtakunnalliseksi, sillä säännöllisiä lavarunoklubeja järjestetään tällä hetkellä jo lukuisilla paikkakunnilla Helsingin ja Rovaniemen välillä.
Voimme luoda kannustavan ilmapiirin
Koska kaikille avoin lavarunokulttuurimme on nuorta, on meillä myös paljon mahdollisuuksia itse vaikuttaa siihen, millaista kulttuuria olemme luomassa. Jokaisen runoyhteisön keskinäisellä kanssakäymisellä ja yhteisön järjestämällä yksittäiselläkin runoklubilla on merkitystä. Toisinaan jopa yksi henkilö pystyy luomaan omalle paikkakunnalleen kannustavan ilmapiirin, joka ajan saatossa rohkaisee ihmisiä liittymään mukaan toimintaan. Ei ole samantekevää, miten runotapahtumat juonnetaan ja miten esiintyjät puhuttelevat yleisöään tai miten yleisö reagoi esiintyjiin.
Ilman hyväksyvää, kannustavaa ilmapiiriä, ei ole aidosti avointa lavarunokulttuuriakaan. Edelleen tarvitsemme paljon uusia lavarunotapahtumien järjestäjiä, juontajia, esiintyjiä ja muita aktiiveja, jotka omalla panoksellaan luovat Suomeen marginaalista ponnistavaa kulttuuria, joka alkaa jo suosionsa vuoksi olla valtavirtaa – ainakin runouden mittakaavassa.
Lavarunoudella voi vaikuttaa!
Toiset kavahtavat suosiota ja huomiota, mutta itse pidän jokaista lavarunoutta kohtaan saatua huomionosoitusta merkityksellisenä. Mitä suositumpaa lavarunous on ja mitä enemmän se saa palstatilaa eri medioissa, sitä enemmän lavarunoudella on myös valtaa ja voimaa. Mitä enemmän lavarunous on valokeilassa sitä enemmän se voi myös vaikuttaa asioihin. Sanoissa ja yhteisöllisyydessä on voimaa!
Uskon, että lavarunouden suosion edelleen kasvaessa kaikilla meillä kyseisen kulttuurimuodon harrastajilla on yhä enemmän mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun; aluksi runolavoilla ja toivottavasti sen myötä myös laajemmin.
Mielestäni lavarunouden vallankumouksellisuus perustuu kahteen asiaan. Ensinnäkin siihen, että parhaillaan on syntymässä valtakunnallisesti kannustavuuteen ja tasa-arvoisuuteen perustuva runoyhteisö, joka rohkaisee kaikkia asiasta kiinnostuneita ottamaan oman tilansa runolavoilla. Kun kannustava ilmapiiri on luotu, alkavat myös runoilijat kehittyä niin runonkirjoittajina kuin esiintyjinä. Tämä taas mahdollistaa sen, että voimme lavarunouden keinoin todella olla muuttamassa vallitsevaa yhteiskuntaa ja osallistua keskusteluun esimerkiksi ohjaamalla huomiota sellaisiin ihmisryhmiin, jotka jäävät tarkoituksellisesti huomiotta tai ovat muuten syrjinnän kohteina.
Työpaja voi olla alkusysäys uuden yhteisön syntymiselle
Toisinaan lavarunoustyöpajat toimivat alkusysäyksenä uusien runoyhteisöjen syntymiselle. Näissä tilanteissa paikkakunnalla on jo ollut polttava halu alkaa järjestää runotoimintaa, mutta yleensä ihmiset eivät ole löytäneet syystä tai toisesta aiemmin toisiaan.
Minua työpajojen vetäjänä motivoikin juuri se, etten koskaan voi tietää minkälaisia vaikutuksia työpajoilla lopulta on. Kenties juuri se seuraava työpaja saattaa taas toisilleen sopivat ihmiset yhteen ja he alkavat yhdessä edistää omanlaistaan lavarunokulttuuria paikkakunnallaan. Tuo ajatus antaa minulle rohkeutta, kun odotan jännittyneenä työpajatilassa uuden ryhmän ensikohtaamista!
