Käytämme omaa ääntä arjessamme paljon. Silti emme useinkaan ole tietoisia äänestämme tai siitä, miltä sen tuottaminen tuntuu. Ääni on meille usein vain väline, jonka avulla kommunikoimme. Mutta voisiko ääni olla jotain enemmän? Kautta historian ihmiset ovat käyttäneet omaa ääntään monenlaisiin tarkoituksiin: kommunikoinnin lisäksi äänen avulla on muun muassa rauhoitettu mieltä, harjoitettu keskittymiskykyä, vapautettu patoutuneita tunteita kehosta ja tultu tietoiseksi omasta kehosta ja ympäristöstä.
Elävöitymistä ja rauhoittumista
Ääntä käytetään yksinkertaisesti myös siksi, että se tuntuu hyvältä. Äänen värähtely kehossa ja äänen tuottamisen liikkeet tuovat kehoon elävyyden tunteen. Ääni on yksi vahvimmista elementeistä, joilla voimme elävöittää kehoamme. Ääni myös vahvistaa tietoisuutta omasta kehostamme. Äänen avulla voi oppia aistimaan kehon sisäisyyttä, tunnistamaan kireyksiä, seuraamaan hengityksen liikettä ja tiedostamaan kehon asentoa.
Äänen avulla läsnäolon taidon oppiminen voi olla mahdollista myös niille, joilla ei ehkä muutoin riitä kärsivällisyyttä rauhoittumiseen. Ääni antaa fokuksen levottomalle mielelle ja sen avulla voi myös purkaa levottomuutta kehosta. Äänen värähtely rauhoittaa hermostoa ja auttaa tasaamaan stressiä.
Keho, ääni ja tunne
Nykyisessä kulttuurissamme äänenkäyttö on melko säänneltyä sen suhteen, millaisia ääniä on hyväksyttävää käyttää. Puheen ja laulun alueella on tietyt säännöt, joiden mukaan ääntä tuotetaan. Nämä säännöt ovat tarpeellisia, mutta ne myös rajoittavat ääntämme. Saatamme jopa jännittää puhumista ja laulamista, jos olemme epävarmoja siitä, onnistummeko tuottamaan oikeanlaisia ääniä.
Voicefulness-harjoituksissa vapautamme itsemme puheen ja laulun säännöistä. Ei ole tarvetta tuottaa ”oikeanlaista” ääntä. Riittää että tekee omaa ääntä. Harjoitukset koostuvat yksinkertaisista äänteistä ja vapaasta äänestä. Opetukseen ei kuulu minkäänlainen äänen arviointi. Tärkein anti on se, mitä kukin kokee omassa kehossaan. Puheen ja laulun sääntöjen poistaminen vie meidät aistimaan vahvemmin kehoa, ääntä ja tunnetta. Näiden kolmen yhteys paljastuu kokemuksessa uudella tavalla.
Voicefulnessissa ei ole kyse oikeastaan menetelmästä vaan pikemminkin asenteesta. Siinä opetellaan hyväksyvää ja läsnäolevaa asennetta suhteessa omaan ääneen. Tätä asennetta voi käyttää oman hyvinvoinnin lisäämiseen äänen avulla. Asenteen voi ottaa myöhemmin mukaan myös omaan puhumiseen ja laulamiseen. Tällöin niihinkin voi tulla suorittavan asenteen tilalle äänessä olemisen ilo.
