Blogi liittyy Kansalaisfoorumin koordinoimaan Erasmus+ -kumppanuushankkeeseen Spaces for Intercultural Learning (2016–2018)
Sanan oppiminen englanninkielisen vastineen ”learning” etymologiset juuret viittaavat polun löytämiseen tai polun seuraamiseen (ks. Online Etymology Dictionary) ja siitähän oppimisessa pitkälti on kysymys. Tässä artikkelissa oppimista polun löytämisen merkityksessä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta, yksilöllisestä ja yhteisöllisestä.
Yksilöllisellä tasolla oppiminen tarkoittaa sitä, että koetamme löytää omat polkumme itse, mihin sitten olemmekin menossa. Emme kuitenkaan ole yksin maailmassa. Omat polkumme risteävät jatkuvasti muiden ihmisten polkujen kanssa. Niinpä voimme kysyä tietä muilta, jotka ovat menossa kanssamme kohti samoja päämääriä tai auttaa muita kertomalla sen, minkä itse tiedämme.
Monia näkökulmia, parempia ratkaisuja
On myös olemassa päämääriä, joita emme yksinkertaisesti voi saavuttaa yksin. Näiden päämäärien saavuttamiseksi tarvitaan yhdessä oppimista. Yhdessä oppimisen nerokkuus perustuu erilaisiin näkökulmiin, joita eri ihmiset voivat tuoda mukanaan keskusteluun. Meillä kaikilla on omanlaisensa henkilöhistoria ja omanlaiset polut, jotka ovat tuoneet meidät tähän päivään. Tästä johtuen lähestymme eteen tulevia ongelmia ja haasteita hieman erilaisesta tulokulmasta kuin kukaan muu. Voi olla, että mikään näistä lähestymistavoista yksinään ei tuo vastausta käsillä oleviin haasteisiin. Yhdistämällä erilaisiin lähestymistapoihin sisältyvä viisaus saatamme hyvinkin löytää piilossa olleen polunpään ja pääsemme jatkamaan matkaa. Voisikin väittää, että mitä enemmän ihmisten näkökulmat poikkeavat toisistaan, sitä merkittävämpiä uusia ideoita ja innovaatioita he voivat keksiä.
On hyvin inhimillistä, että haluamme työskennellä yhdessä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat asioista suunnilleen samoin kuin me itse. Saatamme myös pelätä omista ajatuksistamme kertomista, jos ne poikkeavat ryhmässä vallitsevasta ajattelutavasta. Kuitenkin, jos ajattelemme monia tämän päivän akuutteja, monesti globaaleja haasteita, pitäisi meidän todella intohimoisesti etsiä lähestymistapoja ja näkökulmia, jotka eroavat toisistaan mahdollisimman paljon ja koittaa löytää niiden pohjalta uudenlaisia ajattelemisen ja tekemisen tapoja.
Edellä kuvatunlainen ajatuksenjuoksu oli lähtökohtana Kansalaisfoorumin Spaces for Intercultural Learning -hankkeelle. Kyseisessä Erasmus plus hankkeessa pohdimme viiden muun partnerimaan (Puola, Romania, Pohjois-Irlanti, Hollanti ja Italia) kanssa miten erilaisia kulttuureja edustavat ihmiset voisivat oppia oppimaan yhdessä ja samalla hyödyntämään omiin kulttuurisiin taustoihin perustuvia näkökulmiaan erilaisiin asioihin.
Kulttuurista taustaa ei hankkeessa tarkastella vain etnisenä taustana, vaan kulttuurisesti erilaiset näkökulmat voivat perustua myös sukupuoleen, sukupolveen, uskontoon, sosiaaliseen asemaan, seksuaaliseen suuntautumiseen, terveydentilaan jne. Olemalla läsnä ja kuuntelemalla erilaisia ihmisiä, voi avata meidän silmämme. Siten kulttuurien välinen oppiminen edellä kuvatussa merkityksessä voi auttaa meitä löytämään ratkaisuja jopa kaikkein pahimpiin, ilkeisiin ongelmiin, joihin ei ole olemassa helppoja ratkaisuja.
Kulttuurienvälinen oppiminen vaatii harjoittelua
Ongelmien ratkaiseminen erilaisen taustan omaavien ihmisten kanssa ei tietenkään ole aina helppoa. Tietämättömyys voi johtaa ennakkoluuloihin tuntematonta ja erilaisuutta kohtaan ja näin ehkäistä mahdollisuuden oppia yhdessä. Tarvitsemme kulttuurienvälistä osaamista. Meidän on opittava taitoja, tietoja ja asenteita, jotka auttavat meitä kommunikoimaan ja tekemään yhteistyötä erilaisia kulttuurisia taustoja edustavien ihmisten kanssa. Erityisen tärkeää on saada opettajat, ohjaajat ja kouluttajat kiinnostumaan näistä taidoista, jotta he voivat siirtää näitä taitoja eteenpäin.
On mielenkiintoista nähdä, millaisia polkuja löydämme yhdessä viiden hankekumppanimme kanssa ja millaisia oppimisen tiloja onnistumme rakentamaan.
Jaakko Rantala ja Pekka Kinnunen
