Vapaan sivistystyön lähiopetuskielto maalis–toukokuussa oli ennennäkemätön tilanne Kansalaisfoorumin kurssi- ja opintoryhmätoimintojen osalta. Kansalaisfoorumin yleisimmät opiskeluaiheet perustuvat yhdessä tekemiseen ja välittömään kontaktiin. Jäsenyhteisöissämme muun muassa tanssitaan, näytellään, sirkustellaan, ja harrastetaan musiikkia sen eri muodoissa ryhmäpainotteisesti mm. kuoroissa, puhallinorkestereissa ja kansanmusiikkiryhmissä.
Alkushokista toivuttiin ja opetusmateriaalia syntyi runsaasti
Näihin harrastuksiin liittyviä opintoja ei oltu juurikaan edes kokeiltu etäyhteyksillä ennen kokoontumiskieltoja. Alkushokin jälkeen ensimmäiset kokeilut olivatkin haparoivia. Online-yhteydet soveltuvat huonosti musiikin yhtäaikaiseen tekemiseen, tanssi- ja sirkusopettajat eivät voi olla samaan aikaan esitanssijoina sekä seurata osallistujia ja antaa korjaavaa palautetta.
Etäopetus- ja opiskelumuotoja kuitenkin kokeiltiin, digiloikkaa tehtiin niin opettajien kuin opiskelijoiden keskuudessa. Pian innostavia malleja yhteisöllisestä koulutuksesta – jopa verkon kautta toteutettuja yhteisesityksiäkin – saatiin aikaiseksi.
Tuotettu materiaali, erityisesti ohjevideot, ovat nyt moninkertaistaneet ohjaajien jatkossakin käytettävissä olevan opetusmateriaalin määrää. Ihailtavaa on myös ollut yhteisöllisyys, jolla omia tuotoksia on jaettu yhteisen käyttöön. Tässä suhteessa koronaepidemian aiheuttama eristysaika olikin piristysruiske opetusmateriaalituotannolle ja -taltioinnille.
Onko opetustunti oikea tuen mittari?
Osaltaan etäopetuksen organisoinnin haasteeksi nousi myös resurssipula. Aikaa ja tekijöitä olisi kyllä ollut, mutta taloudellista tukea työlle ei juurikaan. Vapaassa sivistystyössä tuen mittarina on opetustunti. Opetushallinnon linjauksena etäopiskeluun on lähiopetukselta peritty ohje, että opettajan työ koulutuksen suunnittelu- ja materiaalin valmistamisvaiheessa ei kerrytä opetustunteja. Kokemuksesta voi nyt sanoa, että etäopetuksessa jos missä valmistelutyön tukeminen osana opetuksen toteuttamista olisi erittäin tärkeää.
Opettajan työ ”eteen näytettävien aineiden” etäopetuksessa painottuu käytännössä valmisteluvaiheeseen. Opettajalta saattaa kulua lukemattomia tunteja vajaan puolen tunnin opetusvideon suunnitteluun, kuvaamiseen ja editointiin. Online-etäyhteys on pieni osa prosessia ja vain varmistaa, että oppilaat ovat ohjemateriaalin löytäneet ja sen pohjalta oman osansa oppimisprosessista tekemässä.
Videomateriaali oppimisen ohjaajana voi olla erittäin toimiva ratkaisu. Tällöin jokaisella opiskelijalla on oman tarpeen mukaan mahdollisuus käyttää tallennemuotoista opetusmateriaalia toistuvasti ajasta ja paikasta riippumattomasti. Opiskelijan oma vastuu oppimisesta on tällöin ratkaiseva tekijä, annettujen opetustuntien määrän painuessa taka-alalle.
Nykytilanne haastaa vanhat ajatusmallit
Formaali opetusnäkemys, jolla vapaan sivistystyön tukea kohdennetaan, on vielä kiinni siinä ajattelussa, että opetuksen kohteena olemisen aika on kontrolloitava, jotta opetustunti on tapahtunut. Tästä ajatusmallista joudutaan väistämättä luopumaan, koska se on liian kaukana digitaalisen elämän oppimisen tavasta ja keinovalikoimasta.
Yhteiskunta, jossa jokainen kansalainen on istunut 150 vuoden ajan fyysisesti opettajan valvovan silmän alla oppinsa saamassa, ei ole innovatiivisin uusien oppimismallien kehittäjä. Ajatusmaailmamme muuttuu hitaasti, mutta aina joskus tulee nopean oppimisen vaiheita, jotka kyseenalaistavat totutut tavat rytinällä.
Vuoden 2020 maailmanlaajuinen pandemia on merkittävä myös opettamisen ja oppimisen ajattelun muuttajana, koska se pakottaa monimuotoistamaan käsitystämme opettamisesta ja oppimisesta. Vapaan sivistystyön ja siinä erityisesti järjestöllisen sivistystyön soisin olevan koekenttänä uudistuvan oppimisen saralla. Tämä edellyttää kuitenkin aiempaa väljempää ja monipuolisempaa rahoitusmallia, opetustunti nykymäärittelyllään suoritepohjana on liian kapea innovaatioiden edistämiseksi.
