Kulttuurienvälisyys ja monikulttuurisuus vilahtelevat tämän päivän keskustelussa usein ja vaihtelevasti virittyneinä. Paljon puhutaan erilaisuuden kohtaamisesta, eikä vain liittyen kulttuuri- tai kielieroihin. Meille on varsin helppoa poimia eroja tuijottamalla ikää, uskonnollista vakaumusta, sukupuoli-identiteettiä, seksuaalista suuntautumista tai eriasteisia fyysisiä ja psyykkisiä rajoitteita – joita meillä on joka ikisellä.
Entä, jos erilaisuuden sijaan keskittyisimmekin näkemään toisissamme samankaltaisuuksia?
Kosketuspintoja
Taide tarjoaa meille tiloja kohdata olentoina, joita inhimilliset kokemukset yhdistävät. Erityisesti näin tekee osallistava ja yhteisöllinen taide, joka kutsuu mukaan taidoista riippumatta, ja jossa taiteellinen prosessi on yhtä arvokas kuin lopputulos. Vaikkakin teos on usein yhtä esteettisesti tyydyttävä, ajatuksia herättävä tai koskettava kuin ammattilaisen tekemä.
Taidekasvatus, yhteisötaide, terapeuttinen taide ja taidelähtöinen pedagogiikka tarjoavat sillanrakennusosaamista, jota tämän päivän murroskuohujen keskellä soisi hyödynnettävän nykyistä enemmän.
Emme ole yksin
Inhimillinen luovuus kanavoituu moniin muotoihin savesta sarjakuvaan, tarinankerronnasta tanssiin, haikurunoista performanssiin. Rituaali, unet, symbolit ja arkkityypit ammentavat nekin esiin ihmisen luovuutta ja auttavat jäsentämään sisäistä ja ulkoista maailmaa. Taide koskettaa mieltä, kehoa ja tunteita moniaistisesti ja elämyksellisesti. Tämä tekee siitä väkevän välineen kommunikoida, oppia uutta ja muovata ajattelua.
Taiteen kautta jaetaan kokemuksia, jotka tahtovat piiloutua sanojen taakse, puhumattakaan tuntemuksista, joille ei edes ole sanoja. Yksilöiden ja yhteisöjen hiljainen tieto ja pinnanalaiset arvot saavat tulla näkyviin; kun hahmoton saa hahmon, siitä on helpompi keskustella. Yhteisöllisen taidetoiminnan avulla voi yhdessä tutkia, millaista on elää tässä kehossa, tässä kylässä, tässä maassa, tässä maailmassa.
Myötätuntoa lisää sen jakaminen, millaista on olla ihminen. Taiteen tärkeimpiä tehtäviä on lievittää kosmista yksinäisyyttä: maailmankaikkeudessa on joku toinenkin, joka kokee näin!
Turvallinen laboratorio
Taiteen ja luovuuden maailmassa seikkaileminen siedättää epävarmuudelle, sillä se on ei-tietämisen ja ei-ymmärtämisen maailma, jossa asuvat sekä kaaos että harmonia. Taiteen tekeminen ja kokeminen lisäävät joustavuutta kokea hämmennystä, joita itselle vieraan kohtaaminen väistämättä herättää.
Taide on turvallinen laboratorio tutkia outoa itsessä ja muissa. Kun poikkeama ennakko-oletuksesta ei olekaan virhe vaan uusi mahdollisuus, kasvaa kyky hyväksyä erilaisia vaihtoehtoisia tulkintoja.
Taide opettaa kokijalle ja tekijälle aina jotain uutta omasta itsestä – vaikkapa tietoisuutta siitä, miten kasvuympäristön näkökulma omia silmälaseja värittää. Itseen syvemmin tutustuminen vahvistaa sekin kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.
Taiteen avoin ja utelias mieli
Taidelähtöisyys ei pohjimmiltaan tarkoita erilaisia menetelmiä ja harjoitteita. Taiteeseen kosketuksissa oleminen opettaa meille ennen kaikkea Mitä jos ja Miksi ei -ajattelua: avointa suhtautumista itseämme, toisiamme ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Ilman tätä asennetta taidetta soveltavien ”työkalujen” käyttäminenkin jää ohueksi.
On tärkeää, että ruokimme pelon sijaan myönteistä uteliaisuutta tuntematonta kohtaan. Tuotamme me-puhetta ne-puheen sijaan. Rakennamme kohtaamisen tiloja ja toimintaa, joka ottaa mukaan eikä sulje pois.
Taiteen kieli ja mieli ovat tähän mitä hedelmällisin maasto.
Kansalaisfoorumin koulutuksissa taidelähtöisyydellä tuetaan hyvinvointia ja osallisuutta. Tutustu koulutuskalenteriimme!
Kansalaisfoorumin Spaces for Intercultural Learning -hankkeessa tuotettu ohjaajien ja opettajien verkko-opas Taidelähtöiset ja toiminnalliset menetelmät kulttuurienvälisen oppimisen tukena julkaistaan syksyllä 2018.
Elokuussa 2018 Kansalaisfoorumissa käynnistyi Kotos-pilottihanke, jossa yhteisöllinen taidekasvatus on tuotu osaksi maahanmuuttajien kielenopetusta ja kotoutumista.
1 kommentti
Minulle kuvat ja runot ovat ilmaisseet, mitä tunnen, kun sitä ei ole voinut muuten ilmaista. Olen alkanut janota enemmän ja enemmän maalaamista, kun olen surullinen, kun olen kokenut jotakin voimakkaasti ja kun jokin asia koskettaa.