Kestävä kehitys sivistyksen mittarina

Yleinen asenneilmapiiri on muuttunut nopeasti ja ihmiset ovat havahtuneet huomaamaan ilmastonmuutoksen vaikutukset. Yhä useampi on päätynyt yksilötasolla tekemään ratkaisuja, jotka vähentävät ympäristön kuormittamista ja luonnonvarojen tuhlaamista. Joillakin huoli maapallon tulevaisuudesta on edennyt jopa ilmastoahdistuksen tasolle. Samalla osa maailman johtavista mielipidevaikuttajista kiistää koko ilmastonmuutoksen olemassaolon.

Kestävän kehityksen monet ulottuvuudet

Kestävä kehityksen käsite on tullut eri yhteyksissä tutuksi. Se on kuitenkin vaikeasti määriteltävissä laajuutensa vuoksi. Useimmille kestävä kehitys tarkoittanee luonnon moninaisuuden säilyttämistä. Kestävän kehityksen lähtökohtana onkin huoli ekosysteemien elinvoimaisuuden ehtymisestä.

Kestävän kehityksen perusehtona on luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen luonnon kestokykyyn. Tätä kutsutaan ekologiseksi kestäväksi kehitykseksi ja se liittyy oleellisesti muihin kestävän kehityksen alueisiin, sillä ihmisen olemassaolo edellyttää maapallon kelvollisuutta elämiseen.

Paljon on esillä myös taloudellinen kestävä kehitys, joka on sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen.

Kaksi muuta kestävän kehityksen aluetta, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävä kehitys, ovat sen sijaan jääneet vähemmälle huomiolle.

Sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan yhteisöllisyyden vaalimista yksilöllisyyden sijaan, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Sen keskeisenä kysymyksenä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Kulttuurinen kestävä kehitys mahdollistaa kulttuurien kirjon säilymisen. Samalla kulttuurisen kestävyyden haasteena on elämä globalisoituvassa maailmassa, jossa olennaisia arvoja ovat moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus sekä vuorovaikutus eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.

Yhteiskunnan toimijoiden yhteisten oppimis- ja kehittämisprosessien vahvistaminen lisää kykyä kohdata kestävän kehityksen muutoksia, sekä kehittää kansalaisten mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan, osallistumiseen ja vaikuttamiseen ja edistää paikallista kestävän kehityksen toimintaa. Kasvatuksella, koulutuksella ja osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla voidaan luoda edellytyksiä oman toiminnan merkityksen ja vaikutusten ymmärtämiseen. Kansalaisten perushyvinvointi on tärkeä edellytys ekologisen kestävyyden edistämiselle. Konkreettisena esimerkkinä työn tuloksista Suomen Ympäristökeskuksen mukaan meillä vuonna 2016 yhdyskuntajätteestä 3% päätyi kaatopaikalle, kun vastaava luku Venäjällä oli 95%.

Kestävä kehitys on sivistystä

Suomen 12 opintokeskuksella on tärkeä tehtävä tuoda ekososiaalinen sivistys toimintaansa ja oppivia yhteisöjä ohjaavaksi periaatteeksi. Kestävän tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa tarvitaan uutta luovaa oppimista ja muutoksia ihmisten maailmankuvassa. Tähän meillä on olemassa hyvät strategiset ja pedagogiset työkalut.

Mitäpä muuta kestävän kehityksen mukainen ajattelu on kuin sivistystä. Hyvinvointi-ihanne laajenee materiaalisesta määrällisen lisäämisen kulttuurista kohden aineettomampaa laadullisen parantamisen kulttuuria ja elämän merkityksellisyyden korostamista. Elämän arvokkaimmiksi asioiksi eivät enää määrity rahalla saavutettavat asiat vaan itsensä tunteminen, toiset ihmiset, kulttuuri ja henkinen pääoma.

Lähteet:

Laininen, E., Manninen, L., Tenhunen, R., Näkökulmia kestävään kehitykseen oppilaitoksissa. Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö, 2006

Arto O. Salosen blogikirjoitukset

Pekka Kinnunen

Pekka Kinnunen

Kirjoittaja on Kansalaisfoorumin koulutussuunnittelija. Hän toimii koordinaattorina Kansalaisfoorumin kansainvälisissä hankkeissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *