”Parasta on, että täällä saa olla joku muu, vaikka puu.”
”Tämä on ollut meille tosi tärkeätä, kun saa olla ja tehdä yhdessä.”
”Hienoa, kuinka pienestä yhteinen leikki voi syntyä, ja sitten se jo onkin teatteria. Kaikki muu unohtuu.”
Itselleni teatterissa on keskeistä jonkin vielä hetki sitten olemattoman luominen todeksi yhdessä. Ajattelen teatterin taian olevan tapahtumaketju, jossa tyhjästä alkaa syntyä jotakin uutta. Taika toteutuu tulemalla yhteen, jakamalla ajatuksia ja ideoita, kuuntelemalla, kokeilemalla ja heittäytymällä kohti tuntematonta.
Perheteatterissa on turvallista heittäytyä uuteen
Minulle perhe tarkoittaa ihmisiä, joiden kanssa olen turvassa ja vapaa olemaan juuri sellainen kuin olen. Hauskaa on, että voisin vaihtaa edelliseen lauseeseen perhe-sanan tilalle sanan teatteri. Luovuus on kukkeimmillaan turvallisessa ympäristössä, jossa uskotaan käsillä olevaan hetkeen ja jossa heittäytyminen tuntemattomiin rooleihin ja vieraisiin ympäristöihin on mahdollista.
Perheteatterissa pääsen onnekseni yhdistämään nämä elämän kulmakivet, teatterin ja perheen. Osallistujat koostuvat eri-ikäisistä lapsista yhdessä vanhemman tai muun läheisen aikuisen kanssa. Tällainen rajaus sen vuoksi, että ajattelen perheen käsittävän muitakin ihmisiä kuin vanhemmat lapsineen, se on ennen kaikkea tunne yhteenkuulumisesta. Lisäksi se on loistava lähtökohta teatterin tekemiselle!
Arki unohtuu ja keskitytään yhdessä olemiseen
Perheteatterissa opitaan katsomaan ympäristöä, muita ihmisiä ja itseä teatterilinssien läpi. Leikit, pelit ja tarinankerronta opettavat teatterin perusteita; muiden ja itsen kuuntelemista, heittäytymistä erilaisiin rooleihin, rohkeutta olla esillä ja kykyä antaa muille tila esiintyä. Perheteatterissa käytetään hyvin yksinkertaisia harjoituksia, jotka kasvatetaan kohti yhteistä tarinaa ja teatteria. Lapsi ja aikuinen tekevät kaiken yhdessä, jolloin myös heidän välisensä kommunikaatio saa uusia piirteitä. Osallistujien antaman palautteen mukaan teatteri jatkui usein harjoitusten jälkeen kotona, jolloin muutkin perheenjäsenet saivat siitä osansa.
Ohjaajana oli palkitsevaa nähdä, kuinka tärkeäksi Kansalaisfoorumin kanssa viime vuonna järjestetty kurssi perheille muodostui. Se oli viikoittainen rutiini, jossa sekä lapsi että aikuinen saivat unohtaa arjen ja keskittyä yhdessä olemiseen. Jokaviikkoinen puuksi muuttuminen, äänimaisema milloin mistäkin tai – kaikkien yhteinen suosikki – ihmispitsan leipominen loppurentoutuksessa olivat silmin nähden odotettuja hetkiä.
