Toimin digikouluttajana Kansalaisfoorumin kursseilla Rovaniemellä vuoden 2020 keväästä 2021 kevääseen. Aikaa leimasi koronapandemia rajoituksineen, mikä lisäsi uusien ihmisten kiinnostusta etäkoulutuksiin ja korosti digitaitojen vahvistamisen tarvetta.
Tarjosin koulutuksia muun muassa innokkaille kyläyhdistyksille Rovaniemen syrjäseuduilla, siellä missä digitaidot ovat pitkien välimatkojen vuoksi edellytys monen arkisen asian sujuvalle hoitamiselle.
Yhteisössä opitaan
Digitaitojen harjoittelu oli kursseilla varsin yhteisöllistä toimintaa. Lähiopetuksena kylillä järjestettyjen Arjen digitaidot -kurssien osallistujat ilmoittautuivat mukaan toiveena saada apua käytännön haasteisiin eri laitteiden ja sovellusten viidakossa. Uuden oppimisen lisäksi kurssilaiset kohtasivat muita kyläläisiä, joivat kahvinsa yhdessä ja nauttivat oman kylän kylätalon tunnelmasta korona-ajan hämmennyksen keskellä.
Vuoden 2020 kevään kokoontumisrajoitusten tuomaa yksinäisyyttä helpottamaan järjestettiin etänä Teamsissa muun muassa Tilkku ja vyyhti -käsityökurssi. Moni kasvo ilmestyi ruudulle etsimään mahdollisuutta harrastaa yhdessä kotoa käsin ja sai yksinäisyyden lievittämisen lisäksi digitaitojen harjoitusta esimerkiksi jakamalla muille kuviaan omista käsityöprojekteistaan.
Iloa ja oivalluksia arjen tarpeista ja kokemuksista käsin
Digitaitohankkeen osallistujat olivat pääsääntöisesti ikäihmisiä, joiden mediakasvatuksesta puhutaan edelleen harvemmin kuin lasten ja nuorten kohdalla. Lapin yliopiston Media Education Hubin Rivinen ja kumppanit (2021) toteavat, että ikäihmisten mediakasvatus on kohdistunut lähinnä digilaitteiden ja medioiden käyttöön. Esimerkiksi mediasisältöjen kriittistä arviointia ja ymmärryksen vahvistamista on huomioitu vähemmän. Näihin teemoihin Digitaitoja aikuisille -kursseilla päästiin, kun keskustelut polveilivat netin keskustelukulttuurista valeuutisiin ja siihen, millaista dataa käyttäjistä kerätään ja minne.
Keskusteluita leimasivat osallistujien omat kokemukset ja havainnot sekä iän mukana tullut harkitsevuus. Tutkimusten mukaan ikäihmisten mediakasvatuksen lähtökohtana tulisi olla heidän omat tarpeensa ja kiinnostuksen kohteensa (Rivinen ym. 2021). Pankkiasioiden ja laboratorioaikojen varaaminen on tärkeää, mutta omien raha-asioiden hoitaminen internetin vierailla vesillä ilman aiempaa kokemusta voi herättää myös pelkoa ja turvattomuutta.
Digitaidot vahvistuvat tekemällä. Lapsi ei mieti älylaitteella, mistä painikkeesta seuraavaksi pyyhkäisen, vaan hän toimii saadakseen haluamansa videon pyörimään. Ikääntyneenkin kimmokkeena käytännön digitaitojen hankintaan voi toimia harrastus tai sosiaalinen kanssakäyminen.
Maalaaminen, teatteri tai kädentaidot kannattaa hyödyntää iloa tuottavana sisäänheittäjänä digitaalisiin ympäristöihin. Oma isäni on ottanut haltuun YouTuben kalastusaiheisia kanavia ja seilaa niiden perässä etsien kiinnostavia ja päteviä tietolähteitä. Mediakasvatusta tapahtuu, kun digimaailman eri ulottuvuuksia päästään kriittisesti pohtimaan oman elämänkokemuksen kautta yhdessä muiden kanssa.
Lähteet:
Rivinen, S.; Rasi, P.; Vuojärvi, H. & Purtilo-Nieminen S. (2021). Ikäihmiset tarvitsevat digitukea laaja-alaisempaa mediakasvatusta. Teoksessa Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofi (toim.), Ilmiökartta: digitaalisen median vaikutukset lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin, 30–33.
